"Just before the shadows...

...Fall like a leaf in the wind on the ocean
Of blue like your eyes in the twilight theater
With symphonies playing in the world without sound
We're given and denied"

Lyhyesti: joka ikinen päivä matkalla töihin kävelen Symphony Hall-nimisen ison rakennuksen läpi. Ekasta päivästä lähtien tuttu hyrinä soi päässä siinä kohdalla ja vasta parin päivän jälkeen tuli sanat mieleen. Poet of the Fall:n Given and Denied soi nyt päässä joka ikinen aamu ja vielä illalla lähtiessä! Miten voi sanoilla "Symphony Hall" olla sellainen vaikutus ettei ohi voi kulkea ilman että "symphonies playing in the world" pärähtää soimaan pään sisällä? En tosin valita - laulu on mielestäni aivan ihana.




Englantilaista torimeininkiä! Tänään oli nimittäin vapaapäivä joten otin bussin yhteen tuntemattomaan kaupunginosaan, missä piti olla yks haikailemani tatuointimesta. Kahden tunnin etsinnän ja kuudelta ihmiseltä kysymisenkään jälkeen sitä ei löytynyt. Harmitti. Muttei niin huonoa ettei jotain hyvääkin; kysyin yhdestä pubista apua, ja siellä eräässä huoneessa oli vintage-kirpputori, josta mukaan tarttui pari ihanaa muistoa jahdistani liikkeestä-jota-ei-ollutkaan.



£8 maksava ihana taskupeili, mitä koristaa linnut. Oon vähän semmoinen lintuihin viime vuosina hurahtanut joten tätä ei voinut jättää. Erehdyin laskemaan sen hetkeksi pöydälle ja siinä vaiheessa kaksi muuta naista kävi käpelöimässä sitä. Sydän hakkasi kun pelotti että se lähtee jonkun muun mukaan! Onneksi sain sen takaisin, heh.



Vanha nahkainen kirjekuorilaukku, joka oli väreiltään niin herkullinen että tarttui mukaan hintaaan £10. Tämän jälkeen otin uuden bussin ja suuntasin takaisin tutuimmille paikoille, nimittäin keskustaan. Ostin kävelykengät, joista olen jo haaveillut vähän kauemmin. Korkkarisaappailla käveleminen alkoi jo kahden viikon jälkeen väsyttää - täällä nimittäin kävelyä riittää!



Paljetein seeprakuvioidut Converset! Nyt kyllä kelpaa! Löysin myös mielestäni niin ihanan London Timesin mekon, etten voinut sivuttaa sitä millään...



Tää oli vaan jotenkin niin kiva. :) Vielä pari kuvaa yhdestä rakennuksesta, jonka ohi kävelen myös töihin mennessäni;



Nyt alan kahtoon netistä tän päivän Putous-jaksoa :). Eilen tuli kokeiltua yhtä toistakin pubia eri kaupungissa - voinpahan nyt sanoa että olen joskus mennyt yhdelle. (vaikka suomalainen minä huusi taustalla että lisää viinaa ja tättärää kiitos, mutta noh, maassa maan tavalla.)

Maistiaisia Englannista

Eilen työpäivän jälkeen pääsin kokeilemaan brittipubien hohtoa ensimmäistä kertaa elämässäni - kohteena oli British Oak, joka oli tähän mennessä toiminut mulle vain maamerkkinä siitä, missä kohdin jäädä bussista pois. Kyseinen pubi kun sijaitsee ihan kulman takana, siihen kävelee minuutissa tai puolessa. Mentiin sinne perheen vanhempien (perheeseen siis kuuluu niiden lisäksi kissa, 18 v. poika ja 16 v. tytär) ja heidän neljän ystävän kanssa istuskelemaan. Kuten kuvasta näkee, ulkoa pubi on varsin messevä ja houkutteleva, eikä sisätiloissakaan ollut moittimista.


Nämä kaksi kuvaa from google! En jaksanut ite kävellä ottaan kuvia nyt :D.

Ensimmäinen siideri jonka tilasin oli väriltään kirkkaan oranssi. Kiinnostavaa sinänsä. Ikävä kyllä sen haju oli melko outo ja maku sellainen kuin se olisi seisonut pöydällä pari päivää odottamassa mua. Vaikka elämä on turhan lyhyt tuhlattavaksi huonoon ruokaan ja juomaan, vedin sen kuitenkin hymyillen naamariin. Tuntuipa seuraavat baileysit oikein juhlalta!

Tänään aamulla herättyä lähdin sitten perheen musiikinopettaja-isän kanssa Worcesteriin, jonne ajaa vajaassa tunnissa. Hänellä oli tunteja opetettavana, joten minä suuntasin kaupungille katselemaan. Kävin mm. katedraalissa, joka oli pirun hieno, mutta josta bloggaan myöhemmin jos jaksan. Lounas puolestaan on heti-hehkuttamisen arvoinen. Hetken mielijohteestaa ylitin pienen kadun ja seurasin pientä ihmisjoukkoa deli-kahvilaan, joka mainosti tarjoavansa mestan parhaimmat espressot.

Alakerrassa oli erilaisia tuoreita leipiä mukaan ostettavaksi, hillopurnukoita, leivonnaisia ja juustoja. Kyltti opasti yläkertaan kahvilaan, jossa istutettiinkin pöytään ja annettiin aamiais-, lounas-, juoma- ja teemenut. Hetken selailun jälkeen tilasin vuohenjuustoa tee-savustetuilla punajuurilla ja saksanpähkinähillokkeella, ja näiden kanssa talon tuoretta leipää ja super fruit-nimistä vadelma-mustikkateetä. Tarjoilijat olivat ihania nuoria, ja tilauksen jälkeen hääriminen alkoi.

Ensin pöytään katettiin servetti, haarukka ja veitsi. Kohta tarjoilija toi pienen höyryävän kannun ja teemukin ja kehotti odottamaan kaksi minuuttia ennen kaatamista. Näiden kahden minuutin sisällä juustoannos tuotiin pöytään, minkä perään neljä siivua lämmintä leipää, ja tiedustelujen jälkeen vielä pippurimylly ja pieni kupillinen voita. Jokaiseen pöytään oli katettu punainen tulppaani.

Olin vaikuttunut. Kaikki näytti yksinkertaisuudessaan uskomattoman upealta ja tuoksu oli ihana. En ikinä harrasta tätä ravintoloissa, mutta kaivoin äkkiä kameran laukusta ja räpsäisin kuvan ennen kuin ehdin tulla toisiin ajatuksiin;



Tee oli ihanaa, ja pienestä kannusta siitä riitti kaksi mukillista. Kuvassa vasemmalla näkyy muuten teemenua, joka esitteli 15 erilaista teetä erittäin suloiseen tyyliin. Nahkatuolissa oli leppoisa istua, ja lankkulattia, umpeenmuurattu takka sekä taulut seinällä hymyilyttivät. Yläkerrasta oli hyvä näkymä kadulle. Tarvitseeko enää sanoa että olin ihastunut jo ennen kuin ehdin maistaa ruokia?

Mutta kun kaikki nekin oli älyttömän hyviä! Saksanpähkinähilloke oli ihan päräyttävän upeaa. Leipä pehmeää, muhevaa ja niin hyvää... Söin kaikki neljä siivua juuston ja teen lomassa tyytyväisesti myhisten. Menin alakertaan maksamaan ja ostin samalla paketin samaa super-teetä mukaan.



Kulman takana oli värikäs, houkuttelevan oloinen suklaapuoti, johon astuin sisään. Ostin pieneen rasiaan ihania konvehteja, jotka aion nauttia myöhemmin kiitokseksi siitä, että selvisin ensimmäisen viikon hengissä töissä. On ollut melko uuvuttavaa ja kaikki niin uutta, iltaisin oon mennyt melkein joka päivä yhdeksältä nukkumaan.



Nyt ei muuta kuin vähän rentoutumista ennen elokuviin menemistä. Onneksi viikonloppu on vapaata!

Tammikuun katsaus

Sanotaanko näin että aika menee huimaa vauhtia! Joulu otti ja viuhahti ohi, tammikuun koulu on käyty ja nyt on alkanyt työssäoppiminen. Oon Englannissa Birminghamissa, mutta siitä joskus toiste, sillä tulin vasta eilen ja matkakommelluksia en jaksa vielä edes ajatella :D

Vähän hirvitti jättää Ulla kuudeksi viikoksi kotia kasvamaan! Kun tuun takas se taitaa olla jo melkoinen mörrimöykky. Tässä joitain kuvia kun yhtenä päivänä Nitan kanssa kuvattiin, ja Ulla halus ehdottomasti mukaan;



Vietin muuten kamalasti aikaa mehustaen ja tehden smoothieta tammikuussa. Siskolta saatu raw food-kirja innoitti kokeilemaan erilaisia mehuja (mm. kurkku-porkkana-persilja-sitruuna) sekä kokeilamaan omia. Lemppariksi nousi porkkana-appelsiini-omena ja ananas-appelsiini kookoksella! Mehustus takuulla jatkuu jahka kotia palataan!



Aamupaloilla oon sitten nauttinut nopeita smoothieta. Tässä esimerkiksi mustikka-boysenmarjasmoothie. Marjojen lisäksi karpalomehua sekä maustamatonta jogurttia, ja ei muuta kuin seos tasaiseksi.



Tässä taas siitä raw food-kirjasta. Vadelmia desi, yksi banaani, 2 dl omenamehua ja volá :) Surauttakaapa smoothien aamujen piristykseksi, voin sanoa että oli mun tammikuun aamujen luksuskohta!

Ja nyt ettei joku luulis että elän terveellisesti, on myönnettävä että ikävä kyllä oon tän kuun aikana vetänyt bisseäkin vaikka kuinka monen eestä, välillä on käynyt mielessä että lopettaisko koko homman. Toisaalta ainakaan vielä ei raski, onhan brittipubit testattava tässä joku päivä...

Birds & Bees!

En usko että päivä voi mennä huonosti, jos sen aloittaa tällä musiikkivideolla!



Tein aamupalaksi perunarieskoja, ja syötiin tuoretta ananasta! Nyt kouluun...

Hauskaa päivää kaikille =)

Cause you had a bad day...

Kuva sivulta i can read.

Hieman huono päivä - kotiin vihdoin kymmeneltä tullessa väsytti ja hieman ärsytti, mutta kaksi hölmöä karvakuonoa ja yksi luimisteleva kissa kyllä pelasti kyllä edes palasen illasta.

Kiireinen päivä. Ulkona varpaat paleltui lumen keskellä, vaikka mulla oli villasukatkin. Koulussa oli kaksi koetta ja ne meni yllättävän hyvin. Heti kun pääsin koulusa, ajettiin Nitan kanssa Ouluun kun mulla oli siellä haastattelu työssäoppimista varten. Turha reissu. Jostakin syystä tyyppi, jolle olin jättänyt soittopyynnän oli jostain keksinyt, että olen tarjoilijaopiskelija. Olin väärän ihmisen haastateltavana. Kun keittiömestaria ei voitu edes saada kiinni, teki mieli polkea jalkaa ja manata. No, soitan sitten huomenna hänelle ja toivon parasta. Silti, hukkareissu.

Ulkona on ihanasti lunta ja pakkasta ja toivon että se nyt vain säilyisi alla, mutta kyllä oli hermot kireällä tänään... Kun oltiin lähdössä kotiin, auton käsijarru oli jäätynyt ja meillä meni yli puoli tuntia ennen kuin rakkine saatiin turvallisesti käyntiin ja päästiin matkalle. Olin näytelmäharkoissa kymmentä vaille, kun näytös alkoi tasalta. Olihan se vähän stressaavaa, juu. Ei siinä onneksi ollut sen kummempaa.


Atte poltti koulukirjojaan, kun päätti ettei tarvitse niitä enää.

Aamulla taas normaalia aikaisempi herätys. Pitäisi pestä huomiseksi työvaatteet ja katsella joitain reseptejä, mutta anteeksi en nyt jaksa. Oon ihan puhki.

Sunnuntain lumipeuha

Koko viikonlopun on satanut lunta, ja aamulla herättyä lähdettiin Stellan ja Ullan kanssa ulos leikkimään ja kuvaamaan. Meno oli hurja ja vasta kun oltiin juostu väsyksiin, maltettiin levähtää. =)



Stella kantoi ulkoaan löytämäänsä roskaa suussa kuin parastakin saalista, ja Ulla yritti parhaansa mukaan saada herkkua itselleen. Ei onnistunut ;).

Leipomuksia vieraille

Ulla on melkoinen ihmismagneetti. Se on niin lutuinen ja pieni, että jokainen tykkää siitä; veljeni kaveritkin ovat vuorotellen pyörineet lattialla ja leikkineet pennun kanssa. Yhtenä päivänä Nita ja Terhi tulivat myös käymään, joten päätin leipaista muffineja kahvipöytään.



Muffinitaikinaan on ujutettu porkkanaa ja banaania. Kuorrutteen tein ranskankermasta, voista ja tomusokerista. Mentiin taas sillä periaatteella, että mitä kaapissa on, siitä tehdään. Ja hyviä tulikin, vaikka söinkin omani ilman kuorrutetta :).


Toisena päivänä Julia ja tämän koira Tove tulivat kylään. Ulla tuli hyvin toimeen Toven kanssa, kun taas Stella istui sohvalla ja mietti, että milloin tuo vieras tajuaisi lähteä ;). Sinä päivänä tein nopean ja helpon mustikkapain, ihanasta reseptistä, jonka olen äidiltäni oppinut.



Täyte:
½ l mustikoita
1 dl vettä
1 dl sokeria
vajaa ½ dl perunajauhoja

Mittaa täytteen aineet kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee ja kiehahtaa.

Taikina:

250 g voita
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Nypi voi vehnäjauhoihin. Lisää muut aineet ja sekoita taikinaksi. Painele puolet taikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä mustikkakiisseli päälle. Kaulitsi lopusta taikinasta kansi ja levitä piirakan päälle. Paista 200 'C 20-30 minuuttia. Tarjoile kerman/vaniljajäätelön kanssa.



Tove ja Ulla ottivat vähän lepoa leikkimisen jälkeen =). Kummatkin tytöt on muuten Kuva Lenitan lemmikkieläinkilpailussa mukana, katsokaa kuvia ja äänestäkää täältä!