Maistiaisia Englannista

Eilen työpäivän jälkeen pääsin kokeilemaan brittipubien hohtoa ensimmäistä kertaa elämässäni - kohteena oli British Oak, joka oli tähän mennessä toiminut mulle vain maamerkkinä siitä, missä kohdin jäädä bussista pois. Kyseinen pubi kun sijaitsee ihan kulman takana, siihen kävelee minuutissa tai puolessa. Mentiin sinne perheen vanhempien (perheeseen siis kuuluu niiden lisäksi kissa, 18 v. poika ja 16 v. tytär) ja heidän neljän ystävän kanssa istuskelemaan. Kuten kuvasta näkee, ulkoa pubi on varsin messevä ja houkutteleva, eikä sisätiloissakaan ollut moittimista.


Nämä kaksi kuvaa from google! En jaksanut ite kävellä ottaan kuvia nyt :D.

Ensimmäinen siideri jonka tilasin oli väriltään kirkkaan oranssi. Kiinnostavaa sinänsä. Ikävä kyllä sen haju oli melko outo ja maku sellainen kuin se olisi seisonut pöydällä pari päivää odottamassa mua. Vaikka elämä on turhan lyhyt tuhlattavaksi huonoon ruokaan ja juomaan, vedin sen kuitenkin hymyillen naamariin. Tuntuipa seuraavat baileysit oikein juhlalta!

Tänään aamulla herättyä lähdin sitten perheen musiikinopettaja-isän kanssa Worcesteriin, jonne ajaa vajaassa tunnissa. Hänellä oli tunteja opetettavana, joten minä suuntasin kaupungille katselemaan. Kävin mm. katedraalissa, joka oli pirun hieno, mutta josta bloggaan myöhemmin jos jaksan. Lounas puolestaan on heti-hehkuttamisen arvoinen. Hetken mielijohteestaa ylitin pienen kadun ja seurasin pientä ihmisjoukkoa deli-kahvilaan, joka mainosti tarjoavansa mestan parhaimmat espressot.

Alakerrassa oli erilaisia tuoreita leipiä mukaan ostettavaksi, hillopurnukoita, leivonnaisia ja juustoja. Kyltti opasti yläkertaan kahvilaan, jossa istutettiinkin pöytään ja annettiin aamiais-, lounas-, juoma- ja teemenut. Hetken selailun jälkeen tilasin vuohenjuustoa tee-savustetuilla punajuurilla ja saksanpähkinähillokkeella, ja näiden kanssa talon tuoretta leipää ja super fruit-nimistä vadelma-mustikkateetä. Tarjoilijat olivat ihania nuoria, ja tilauksen jälkeen hääriminen alkoi.

Ensin pöytään katettiin servetti, haarukka ja veitsi. Kohta tarjoilija toi pienen höyryävän kannun ja teemukin ja kehotti odottamaan kaksi minuuttia ennen kaatamista. Näiden kahden minuutin sisällä juustoannos tuotiin pöytään, minkä perään neljä siivua lämmintä leipää, ja tiedustelujen jälkeen vielä pippurimylly ja pieni kupillinen voita. Jokaiseen pöytään oli katettu punainen tulppaani.

Olin vaikuttunut. Kaikki näytti yksinkertaisuudessaan uskomattoman upealta ja tuoksu oli ihana. En ikinä harrasta tätä ravintoloissa, mutta kaivoin äkkiä kameran laukusta ja räpsäisin kuvan ennen kuin ehdin tulla toisiin ajatuksiin;



Tee oli ihanaa, ja pienestä kannusta siitä riitti kaksi mukillista. Kuvassa vasemmalla näkyy muuten teemenua, joka esitteli 15 erilaista teetä erittäin suloiseen tyyliin. Nahkatuolissa oli leppoisa istua, ja lankkulattia, umpeenmuurattu takka sekä taulut seinällä hymyilyttivät. Yläkerrasta oli hyvä näkymä kadulle. Tarvitseeko enää sanoa että olin ihastunut jo ennen kuin ehdin maistaa ruokia?

Mutta kun kaikki nekin oli älyttömän hyviä! Saksanpähkinähilloke oli ihan päräyttävän upeaa. Leipä pehmeää, muhevaa ja niin hyvää... Söin kaikki neljä siivua juuston ja teen lomassa tyytyväisesti myhisten. Menin alakertaan maksamaan ja ostin samalla paketin samaa super-teetä mukaan.



Kulman takana oli värikäs, houkuttelevan oloinen suklaapuoti, johon astuin sisään. Ostin pieneen rasiaan ihania konvehteja, jotka aion nauttia myöhemmin kiitokseksi siitä, että selvisin ensimmäisen viikon hengissä töissä. On ollut melko uuvuttavaa ja kaikki niin uutta, iltaisin oon mennyt melkein joka päivä yhdeksältä nukkumaan.



Nyt ei muuta kuin vähän rentoutumista ennen elokuviin menemistä. Onneksi viikonloppu on vapaata!