Lohturuokaa

Osasin varmaan ennakoida jo aamulla tämän illan menevän päin prinkkalaa. Leivoin nimittäin pitkästä aikaa jotain (Eeva Kolun blogista maapähkinävoi-suklaakakkua, jota olen silmäillyt jo vuoden päivät), ja kun illalla tulin kotiin aloin työstää ketutusta helpolla reseptillä.

Lempimusiikki päälle ja tavarat sotkuisesta kaapista alas. Kuusikymmentä raivokasta ja muistojentäytteistä minuuttia sitkeää tavaroista luopumista ja uudelleenjärjestystä. Kun olo oli keveämpi suuntasin alakertaan, leikkasin itselleni siivun tätä niin lohduttavan ja tuhdin näköistä kakkua, istuin tietokoneen ääreen ja annoin yhden kannustavimmista biiseistä soljua korviini.





Kakku oli juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin. Makunystyrät vei mielen hetkeksi takaisin Amerikkaan. Bake it. Taste it. Love it.



Sen lisäksi Aftermath on sanomaltaan niin kaunis ja kannustava, että olo parani väkisinkin. Nyt pitäisi saada vain jostain väsymystä, niin voisi nukahtaa.

Just remember you are not alone in the aftermath.

Think of what could be if you rewrite the role you play

Take a step before you leap
Into the colors that you seek

You get back what you give away
So don't look back on yesterday

Wanna scream out, no more hiding
Don't be afraid of what's inside!

Karkuun vetelää kesää

Kesä on älyttömän hienoa aikaa tehdä vaikka mitä ja kaikkea, mutta tähän mennessä olen antanut sen valua hukkaan. Kun koulu loppui, olen herännyt itsepintaisesti jokainen päivä kello 9 aamulla ja ottanut päämääräkseni kirjoittaa niin paljon kuin mahdollista ennen kuin menen töihin. Todellisuudessa olen kuluttanut muutaman tunnin koirien kanssa touhuten, aurinkoa ottaen ja laiskasti suunnitellen tulevia tekstejä. Olen juonut aamulla lasillisen mehua ja toisinaan pitkin päivää jääteetä, ja syönyt vasta illalla töissä.

Syöminen on retuperällä. Liikuntaa en ole harrastanut aikoihin - ainoa asia, mikä minua on liikuttanut, on teatteriharkat ja niissä vähäinen pomppiminen.

Tässä on jotain mätää.

Veljeni ilmaisi keväällä että tästä on tulossa kaikkien aikojen kesä ja minä nyökyttelin ponnekkaasti päätäni. Vähänpä olen tehnyt sen eteen. Ja mitä kirjoittamiseen tulee, olen saanut aikaan yhden vaivaisen 7-sivuisen novellin, ja uskallan väittää, ettei se ole kovin hyvä saavutus. Rakastan kirjoittamista ja kun aikaa on, harjoittelen sitä mielelläni - nyt vain aivot ovat tuntuneet suurimman osan ajasta raskaalta, tahmaiselta puurolta.

Okei, tiedostan siis ongelmani. Nyt niitä pitäisi vain jaksaa lähteä ratkaisemaan sitä. Ajattelin aloittaa tekemällä pikkuveljeni toiveesta lasagnea lounaaksi (oikeaa ruokaa pitkästä aikaa). Kokatessa tuttuja ruokia on paljon aikaa ajatella ongelmaratkaisua ja sitä, kuinka saisi aikaiseksi aloitettua edes jotain.

En tahdo tästä kesästä tulevan ihan niin vetelä, kuin miltä se uhkaavasti nyt näyttää.

Syytä juhlaan

Viime päivät ovat olleet täynnä ihania ihmisiä, ruokia ja tapahtumia.

Minä valmistuin keskiviikkona



Joten me avattiin kuohari sateenvarjon alla



ja juotiin sitä sitten autossa



ja käytiin Puistolassa syömässä.



Lauantaiksi me sitten leivottiin paljon kakkuja



tehtiin salaatteja



ja piirakoita.




Sitten ryypättiin, tanssittiin ja juhlittiin koko yö.

Seuraavana päivänä kärsittiin senkin edestä.

Tämän perusteella en panis pahakseni ollenkaan, jos vielä joskus valmistuisin toistamiseen!

Now back to the good part!

Koska Ullasta piti tehdä tuommoinen ennen-jälkeen-kuvakollaasi, tuumasin että olisi minusta itsestänikin aika tehdä samanmoinen. So here we go...

Before....



... and after!



Pienen pohdinnan jälkeen leikkasin siis hiukseni, ja tähän mennessä oon ollut vaan tyytyväinen! Tää on aika monella tapaa tuunattava tukka, joten tykkään! Kyllä hiukset vaikuttaa paljon ulkonäköön, huhhuh.

Hetki aikaa hengähtää

Yllä olevat kuvat on peräisin tältä viikolta, kun käytiin luokkalaisten kanssa Ruukissa tutustumassa Limousin-karjaa kasvattavaan tilaan! Oli mukava reissu, ja kiva nähdä näiden lehmien elämistä ennen pihviksi päätymistä. Mielenkiintoinen pikkureissu! Viimeisessä kuvassa osa porukasta ihastelee päivän kenkämuotia, joskin Venla keskellä keskittyy olennaiseen, eli kameralle ilmeilemiseen :).

Muuten viime viikot ovat olleet kiireisiä. Aloitin työt, teatteri alkoi, opinnäytetyö valmistui, viimeiset kokeet olivat koulussa ja olen nukkunut normaalia huomattavasti vähemmän. Tärkeät koulutyöt on pitänyt tehdä yöllä sängyssä haukotellen tai koulussa vartin mittaisella tauolla. Pieni puristus vielä ja se on sitten siinä! Nyt on nimittäin varattu aika parturiin, valokuvaajalle, hankittu valmistujaislakki ja tänään löysin ihanan mekon! Luulin että sitä olisi saanut metsästää oikein urakalla, mutta se vain... löytyi. Tykkään siitä hirveästi! Tässä pientä esimakua mekosta...



...parempia kuvia sitten itse valmistujaisista luvassa! Mulla oli tänään nimittäin aamupäivä vapaata, joten menin siskon kanssa kaupungille shoppailemaan (en edes muista milloin viimeksi olen päässyt shoppailemaan jonkun kanssa!). Oli IHANAA ja jaksoi töissäkin illalla kun sai ajatukset sitä ennen hetkeksi muualle! Kuitenkin, löysin Seppälästä niin naurettavan vaatteen, että se piti pukea päälle ja ottaa kuva.



:-------DD (in case some person who doesn't speak finnish will read this... just telling you, this is the most ridicilous clothe i ever tried on! so absolutely nothing i would normally wear. except the jacket which is mine.)

Kuitenkin... kun tulin töistä kotiin, istahdin alas enkä ole sen koommin noussut. Olen renkuttanut Eminemiä ja 3OH!3:tä ja haaveillut nukkumaaanmenosta. Huomisesta tulee taas tavallansa kiireinen sännätessä papa seitekymppisiin, harkkoihin ja kaverin parikymppisiin. Kaikki sellaisen tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Wipii =).



Ullalta vielä lopuksi terveiset!