Okei, pakko myöntää että meidän kissa on varsinainen pahis. Se on tämän syksyn aikana hionut tappajavietin huippuunsa. Sisälle ja portaille on kiikutettu lukemattomia hiiriä ja päästäisiä, eräätkin oikeasti rotan kokoisia! Hui mitä mutaatiohiiriä, hrr. Meillä on takapihalla pieni suihkulähde kukkapenkkien keskellä, ja siitä on tullut teloitettujen hiirten hautausmaa. Wilma on raahannut sinne nyt kaikkiaan 17 hiirtä, tappanut ja kantanut veteen kellumaan. Näistä on pidetty lukua, koska pienen vesialtaan siivoaminen ruumiista on huomattavasti ällöttävämpää kuin portailta metsään nakkaaminen.
Ihan äskettäin Wilma kuitenkin toi syksyn parhaan saaliin - nimittäin pienen lepakon!
Siitä oli ihan pakko ottaa kuvia, näitä kavereita kun ei kovin usein näe. Muistan aiemmilta vuosilta vain kolme kappaletta, joihin olen täällä kotona törmännyt. Ne on yllättävän suloisia pieniä karvakasoja!
Katsokaa näitä pieniä varpaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti