Kenkäunelmia ja tietokoneongelmia

Viime viikkoina mulla on pää meinannut räjähtää, sillä oman läppärin virtajohto on ollut kateissa. Korvikkeena on ollut toisen koneen virtajohto, joka toimii miten kuten, mutta tänään lakkasi toimimasta kokonaan. (kone ei käynnisty, tämä johto ei lataa ollenkaan) Niinpä mulla on koneella kaikki kuvat & kuvanmuokkausohjelma & keskeneräinen novellini, enkä pääse mitään näistä tekemään! Harmittaa tosi paljon. Siellä oli paljon blogiin otettuja kuvia valmiina, enkä voi muualla pienentää & muokata kuvia kuin omalla koneellani... Äärrrhh...

Kuitenkin - kenkiin.
Mää oon ihaillut näitä kenkiä nyt ainakin kaksi kuukautta! Ja käynyt sovittamassa (köh) viisi kertaa! Ne on niin ihanan pehmeät jalassa, aivan ihanat kävellä ja tykkään ihan hulluna miltä ne näyttää! Ikävä kyllä kaunokaisilla on hintaa 270 euroa, eikä pienesti velkaantunut opiskelija voi rahoittaa moista kenkäunelmaa, höh.



Sen olen luvannut, että sitten kun olen iso ja mulla on rahaa, ja jos vielä tykkään näistä niin hankin ne! Tietenkin sillä ehdolla että niitä vielä löytyy jostain! Täältä voi tutustua näihin sekä moniin muihin Tero Palmrothin ihaniin kenkiin!

Tappajakissan saldoa

Okei, pakko myöntää että meidän kissa on varsinainen pahis. Se on tämän syksyn aikana hionut tappajavietin huippuunsa. Sisälle ja portaille on kiikutettu lukemattomia hiiriä ja päästäisiä, eräätkin oikeasti rotan kokoisia! Hui mitä mutaatiohiiriä, hrr. Meillä on takapihalla pieni suihkulähde kukkapenkkien keskellä, ja siitä on tullut teloitettujen hiirten hautausmaa. Wilma on raahannut sinne nyt kaikkiaan 17 hiirtä, tappanut ja kantanut veteen kellumaan. Näistä on pidetty lukua, koska pienen vesialtaan siivoaminen ruumiista on huomattavasti ällöttävämpää kuin portailta metsään nakkaaminen.

Ihan äskettäin Wilma kuitenkin toi syksyn parhaan saaliin - nimittäin pienen lepakon!



Siitä oli ihan pakko ottaa kuvia, näitä kavereita kun ei kovin usein näe. Muistan aiemmilta vuosilta vain kolme kappaletta, joihin olen täällä kotona törmännyt. Ne on yllättävän suloisia pieniä karvakasoja!


Katsokaa näitä pieniä varpaita!

Eläinlääkärin paras neuvo

Tänään meillä olikin visiitti eläinlääkärin luokse. Stella on oireillut noin kuukauden verran tiputtamalla karvaa ihan mahdottomasti - talon lattiat saa mopata/imuroida kaksi kertaa päivässä! Lattiaa peittää irtokarvat ja karvatupot, sillä alusvillaa on alkanut lähteä ihan röykkiöittäin pois, ihan yllättäen. Taistelua karvoja vastaan on käyty harjoilla (tänäänkin harjasin reilun sylillisen karvaa, pelkästään pepusta ja mahasta!) ja villilohiöljyllä, nyt oli aika vetää eläinlääkärikortti hiasta.

Tulos: terve iho, ruokahalu & juominen kohdillaan, iho ei kutia, elimistö toiminut ihan normaalisti, aktiivisuus ok. Nähtävästi syy on siinä mitä itsekin ollaan epäilty, Stellan karvanlähtö ei selity fyysisellä vaivalla vaan psyykisellä. Reilu kuukausi sitten meidän koirakatraasta nukkui pois kaksi, ja Stella jäi vaille laumaa, jonka kanssa on elänyt koko lyhyen ikänsä. Eläinlääkärin neuvo kuului näin: teidän kannattaisi hankkia toinen koira. Resepti on siis koirakaveri, aika sekä kokeilumielessä pussillinen terveelliseksi tutkittua kuivamuonaa ruokavalion toiseksi puoleksi.

Tämä neuvo antaakin mulle hyvän tilaisuuden kertoa yhden iloisen uutisen. Meille todellakin on tulossa uusi koiravauva, (tämä siis oli jo suunnitteilla & pentu varattu jo ennen eläinlääkärin reseptiä ;)) espanjanvesikoiratyttö! Pentue syntyi viime viikonloppuna, ja kolmen viikon kuluttua mennään ensimmäistä kertaa tapaamaan kasvattajaa ja koiria henkilökohtaisesti. Kyllä meillä oli ennen pentujen syntymää jo jännät paikat, odoteltiin että montako narttua on syntymässä, me kun haluttiin lisää naisvahvistusta tähän perheeseen. Onneksi niin onnellisesti kävi että typyjä syntyi juuri sopivasti, olimme tyttöjonossa kolmansia ja kolmehan niitä syntyikin! Tämä on siis kyseinen kenneli, Kennel Cabravos, ja pentujen vanhemmat löytyvätkin 'suunnitelmissa olevat pentueet'-linkin alta.

Voi tätä ihanaa koiravauvakuumetta! Jännitystä ja odotusta sekä nimipohdintaa on rutkasti tiedossa seuraaville parille kuukaudelle...

Huhhuh! Kaikkea jännää ja ihanaa tässä onkin jo ehtinyt opiskelun ohella tapahtua. Meillä oli Stellan kanssa pitkä päivä tänään, eläinlääkärillä käyntiä ja mattopesulassakin hengattiin hyvä tovi. Kotona sitten trimmattiin vielä korvia ja tassuja, rohkein amatööritrimmaajan ottein! Meillä kasvoi tänä kesänä ensimmäistä kertaa maissintähkiä, ja no, lellipentu Stella saikin sadon ensimmäisen itselleen jyrsittäväksi. Hyvää näytti olevan, kokonaan syötiin!

Viinimarjojen metsästys

Illat kylmenee, ja muutamana viime yönä on ollut reilu aste pakkasta. Ulkona on päivisin ihana olla, kun on niin raikas ja lämmin ilma. Aamut ovat sitten toista maata - jalat meinaavat jäätyä auton nahkapenkkiin, kun sukkahousuja ei vielä ole viitsinyt laittaa hameen alle. Kylmäksi tiivistyvät säät ajoivat meidät poimimaan marjat pihamaalta. Siellä sitten oltiin minä, vanhemmat, veli ja koira, kyykkimässä kirpeän illan viileydessä marjapensaiden katveessa.


Meidän Stella on siitäkin ihana koira, että se ei ainoastaan ola seurassa kun poimitaan marjoja, vaan syö niitä itsekin reippaaseen tahtiin. Stellaan uppoaa viinimarjatkin, mutta karviaiset on tytön herkkua. Oma vaatekertani muodostui isoveljen lätsästä, äidin takista ja isän kumisaappaista, jollakin oli pysyttävänä lämpimänä ja suojauduttava kesän viimeisiltä sääskiltä! Huivi oli sentään omani!


Seuraavassa kuvasarjassa Stella näyttää kuinka karviaisia etsitään ja syödään pelottomasti piikeistä huolimatta!




Vitamiinitankkauksen jälkeen jaksaa taas juosta ja leikkiä!


Marjoja tuli poimittua nyt noin kymmenisen litraa. Vielä on pensaat pullollaan punaviinimarjoja, valkoiset poimittiin jo, ja ikävä kyllä mustaviinimarjoja ei kasva pakasteeseen asti, sen verran vähän ne pensaat tuottaa. Harmi, ne kun on mun lemppareita. Näistä marjoista pitää varmaan leipoa jotain piakkoin!

Heipä hei!

Noniin, ajattelin noin viikon harkinnan jälkeen aloittaa bloggailun! Aikaisemmin elämässäni mulla on ollut sarjisblogi & ruokablogi, mutta molemmat jäi kun vietin vaihtarivuotta Jenkeissä. Nyt sitten ajattelin palata touhun ääreen, tällaisella sekaisella blogilla ylipäätänsä elämästä. Sekaista soppaa kaikesta mahdollisesta siis tiedossa!

Ja kuka täällä oikein kirjoittelee? No, mun nimi on Tiina, ja opiskelen ravintola-alaa viimeistä vuotta. Yksinkertaisesti rakastan seuraavia asioita: taide, matkustaminen, koirat, valokuvaus, ruoanlaitto, kirjallisuus ja kirjoittaminen, sekä vaatteet & pukeutuminen. Voitte olettaa kyseisten teemojen pyörivän täällä tuon tuostakin.

Yksi henkilö lienee jo tässä vaiheessa tarvitsevan esittelyn: meidän 2 vuotias berninpaimentyttö Stella, joka ihan satavarmana tulee esiintymään täällä blogissa useamman kerran! Kaikki muu tarvittava tulee eteen sitten bloginkin edetessä. :)