from Tiina with love

Muuttoilmoitus!

2011-08-15T23:17:00.000-07:00

Rehellisesti - olen vähän kyllästynyt tähän blogiin ja sen yleispätevään ilmeeseen sekä aihepiiriin, joka ei kohdistu minnekään vaan sekavasti kaikkialle.

Eilen marjoja poimiessani ja Stellan syödessä mustaherukoita maassa maaten havahduin siihen, että tämän blogin aloittamisesta on kutakuinkin vuosi. Ja vaikka vuodessa asiat ovat muuttuneet paljon, taas minä poimin ja Stella söi niitä marjoja aivan kuten silloin kun postasin toisen blogipäivitykseni.

Minulla on kuitenkin kaksi projektia, joihin keskittymiseni suuntautuu tällä hetkellä. Edellisessä postauksessani puhuin ruokatottumuksien muuttamisesta, ja tämän lisäksi kaavailen tulevaa matkaa ulkomaille - näistä aiheista aion blogata jatkossa mutta eri osoitteessa.

Yksi syy tämän blogin jättämiseen on myös se, että jostain syystä tilini täällä ei toimi sataprosenttisesti ja blogger valittaa ettei minulla ole enää käyttöoikeuksia, ja tämän lisäksi huomasin jo uuden blogin kautta että tämä perhanan tekstikenttäkin on vanhanaikainen, eikä sisällä kaikkia toimintoja mitä uusi! PÖH!

Joten ei muuta kuin kimpsut ja kampsut laukkuun ja MATKALLE!

Ruokatottumuksien muuttamista

2011-08-05T04:45:00.000-07:00

Puhuin jonkin aikaa sitten epäsäännöllisestä ja itseäni rasittavasta syömisestä, johon halusin muutosta. No, olen aloittanut nyt pienillä muutoksilla jo muutaman viikon ajan.

Ensin vähensin kofeiinin käyttöä. Puhun nyt vähentämisestä, koska en halua lopettaa mitään kokonaan - se ei kuitenkaan onnistuisi ja vähentäisiä vain tiettyjä nautintoja. Nyt olen kuukaudessa juonut yhden kupin kahvia, ja sekin oli vahinko. Unohdin täysin koko kofeiinipaaston, ja vasta kun kuppi oli lähes tyhjä muistin sen taas. En ole ennenkään ollut mikään mieletön kahvin tahi teen juoja, mutta kyllä sitä päivittäin kului. Ja koska kofeiinia on colassakin, vähensin limukoilla läträämistä. Varsinkin töissä sitä tuli juotua lasi toisen perään; nyt olen siirtynyt kivennäisveteen ja normiveteen.

Seuraava askel oli liha. Koska mua itseä on jo pidemmän aikaa häirinnyt tieto, että syön lihaa ainakin kaksi kertaa päivässä, päätin että sekin asia kaipaa hiomista. Ensin lisäsin kasvisruoan syöntiä, ja nyt olen toista viikkoa syömässä pelkkää kasvisruokaa. Ensi viikolla vedän pari vegaanipäivää ja sitten muutaman päivän mittaisen raakaravintokuurin elimistön puhdistumisen vuoksi sekä ihan vain kokeillakseni millaista sellainen touhu on. Olen kokeillut ennakkoon paria reseptiä, mutten sen kummemmin. Näillä näkymin suunnittelisin vielä raakaravintokuurin jälkeen viikon mittaista mehupaastoa, edelleenkin elimistön puhdistamisen & kuona-aineiden poiston vuoksi. Sen jälkeen pitäisi jatkaa normaalia ruokakuvioita jotenkin järkevästi. Aion kyllä syödä lihaakin taas, en vain niin mittavissa määrin kuin aikaisemmin.

Tässä jotain itselleni uusia kasvisruokareseptejä, joita olen viime päivinä syönyt:

Tofukaalikääryleet! Melkoista herkkua mielestäni. Täytteenä oli tofua, vuohenjuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, punasipulia ja basilikaa.

Nämä taas ovat tämmöisiä raakaruokapalleroita, jotka on valmistettu jauhamalla pähkinöistä ja rusinoista tahna, joka maustettiin hunajalla, suolalla ja carob-jauheella (eli johanneksen leipäpuujauheella). Sitten pyöriteltiin kookoshiutaleissa.

Sitten olen syönyt kasvispainotteisia pastoja (joista lempparini pinaattipasta), munakkaita ja vähän salaatteja. Alemmassa kuvassa eräs aamupalani, soijamaitoa ja ulkona naposteltuja marjoja, pähkinöitä ja herneitä. Ei ole parempaa tapaa aloittaa aamua kuin keräten aamupalaa hernepellolta koirien kanssa!

Pakko tunnustaa, että samalla kun aloin vähentää kofeiinin käyttöä, suunnittelin samaa kohtaloa alkoholille. Silloin tällöin nautittuna ja kohtuullisesti. No, tähän mennessä kyseisen hanke on ollut melkoinen floppi. Juon edelleen alkoholia aivan liian usein ja aivan liikaa kerralla. Naurettavaa kyllä, juuri alkoholin vähentäminen tuntuu kaikkein haasteellisimmilta. Tässä lienee vain kyse huonosta asenteesta ja siitä ajatuksesta, että juhliessa pitää nauttia alkoholia. Ja juhlia pitää aina kun on hyvä tilaisuus sille.

Tämän lisäksi olen kyllä hankkinut hiemna säännöllisyyttä syömisilleni, mutten vieläkään tarpeeksi. Pitäisi varmaan laittaa kello kaulaan ja muistaa syödä useammin kuin kahdesti tai kolmesti päivässä.

Ja perisynneistä pahin... Jäätelöä ja karkkia syön edelleen liikaa. Niiden vähentäminen olisi erittäin, erittäin suotavaa. Mutta tulipa melkoinen vuodatus! Mutta tämä asioiden jäsentely auttoi itseänikin pysymään kärryillä missän mennään. Korjattavaa löytyy kyllä vielä ja paljon! :P

Ps, jostain ihme syystä blogger ei anna mun vastata teksteihin tulleisiin kommentteihin. Oon yrittänyt noin 10 kertaa, mutta blogger vain potkaisee mut pois sivustolta, enkä saa kommentoitua. Höh.

Lohturuokaa

2011-07-21T13:59:00.001-07:00

Osasin varmaan ennakoida jo aamulla tämän illan menevän päin prinkkalaa. Leivoin nimittäin pitkästä aikaa jotain (Eeva Kolun blogista maapähkinävoi-suklaakakkua, jota olen silmäillyt jo vuoden päivät), ja kun illalla tulin kotiin aloin työstää ketutusta helpolla reseptillä.

Lempimusiikki päälle ja tavarat sotkuisesta kaapista alas. Kuusikymmentä raivokasta ja muistojentäytteistä minuuttia sitkeää tavaroista luopumista ja uudelleenjärjestystä. Kun olo oli keveämpi suuntasin alakertaan, leikkasin itselleni siivun tätä niin lohduttavan ja tuhdin näköistä kakkua, istuin tietokoneen ääreen ja annoin yhden kannustavimmista biiseistä soljua korviini.

Kakku oli juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin. Makunystyrät vei mielen hetkeksi takaisin Amerikkaan. Bake it. Taste it. Love it.

Sen lisäksi Aftermath on sanomaltaan niin kaunis ja kannustava, että olo parani väkisinkin. Nyt pitäisi saada vain jostain väsymystä, niin voisi nukahtaa.

Just remember you are not alone in the aftermath.

2011-07-11T14:20:00.000-07:00

2011-06-26T14:33:00.000-07:00

Think of what could be if you rewrite the role you play

Take a step before you leap
Into the colors that you seek

You get back what you give away
So don't look back on yesterday

Wanna scream out, no more hiding
Don't be afraid of what's inside!

Karkuun vetelää kesää

2011-06-17T02:23:00.000-07:00

Kesä on älyttömän hienoa aikaa tehdä vaikka mitä ja kaikkea, mutta tähän mennessä olen antanut sen valua hukkaan. Kun koulu loppui, olen herännyt itsepintaisesti jokainen päivä kello 9 aamulla ja ottanut päämääräkseni kirjoittaa niin paljon kuin mahdollista ennen kuin menen töihin. Todellisuudessa olen kuluttanut muutaman tunnin koirien kanssa touhuten, aurinkoa ottaen ja laiskasti suunnitellen tulevia tekstejä. Olen juonut aamulla lasillisen mehua ja toisinaan pitkin päivää jääteetä, ja syönyt vasta illalla töissä.

Syöminen on retuperällä. Liikuntaa en ole harrastanut aikoihin - ainoa asia, mikä minua on liikuttanut, on teatteriharkat ja niissä vähäinen pomppiminen.

Tässä on jotain mätää.

Veljeni ilmaisi keväällä että tästä on tulossa kaikkien aikojen kesä ja minä nyökyttelin ponnekkaasti päätäni. Vähänpä olen tehnyt sen eteen. Ja mitä kirjoittamiseen tulee, olen saanut aikaan yhden vaivaisen 7-sivuisen novellin, ja uskallan väittää, ettei se ole kovin hyvä saavutus. Rakastan kirjoittamista ja kun aikaa on, harjoittelen sitä mielelläni - nyt vain aivot ovat tuntuneet suurimman osan ajasta raskaalta, tahmaiselta puurolta.

Okei, tiedostan siis ongelmani. Nyt niitä pitäisi vain jaksaa lähteä ratkaisemaan sitä. Ajattelin aloittaa tekemällä pikkuveljeni toiveesta lasagnea lounaaksi (oikeaa ruokaa pitkästä aikaa). Kokatessa tuttuja ruokia on paljon aikaa ajatella ongelmaratkaisua ja sitä, kuinka saisi aikaiseksi aloitettua edes jotain.

En tahdo tästä kesästä tulevan ihan niin vetelä, kuin miltä se uhkaavasti nyt näyttää.

Syytä juhlaan

2011-06-07T13:44:00.000-07:00

Viime päivät ovat olleet täynnä ihania ihmisiä, ruokia ja tapahtumia.

Minä valmistuin keskiviikkona

Joten me avattiin kuohari sateenvarjon alla

ja juotiin sitä sitten autossa

ja käytiin Puistolassa syömässä.

Lauantaiksi me sitten leivottiin paljon kakkuja

tehtiin salaatteja

ja piirakoita.

Sitten ryypättiin, tanssittiin ja juhlittiin koko yö.

Seuraavana päivänä kärsittiin senkin edestä.

Tämän perusteella en panis pahakseni ollenkaan, jos vielä joskus valmistuisin toistamiseen!

Now back to the good part!

2011-05-28T10:18:00.001-07:00

Koska Ullasta piti tehdä tuommoinen ennen-jälkeen-kuvakollaasi, tuumasin että olisi minusta itsestänikin aika tehdä samanmoinen. So here we go...

Before....

... and after!

Pienen pohdinnan jälkeen leikkasin siis hiukseni, ja tähän mennessä oon ollut vaan tyytyväinen! Tää on aika monella tapaa tuunattava tukka, joten tykkään! Kyllä hiukset vaikuttaa paljon ulkonäköön, huhhuh.

Hetki aikaa hengähtää

2011-05-20T13:49:00.000-07:00

Yllä olevat kuvat on peräisin tältä viikolta, kun käytiin luokkalaisten kanssa Ruukissa tutustumassa Limousin-karjaa kasvattavaan tilaan! Oli mukava reissu, ja kiva nähdä näiden lehmien elämistä ennen pihviksi päätymistä. Mielenkiintoinen pikkureissu! Viimeisessä kuvassa osa porukasta ihastelee päivän kenkämuotia, joskin Venla keskellä keskittyy olennaiseen, eli kameralle ilmeilemiseen :).

Muuten viime viikot ovat olleet kiireisiä. Aloitin työt, teatteri alkoi, opinnäytetyö valmistui, viimeiset kokeet olivat koulussa ja olen nukkunut normaalia huomattavasti vähemmän. Tärkeät koulutyöt on pitänyt tehdä yöllä sängyssä haukotellen tai koulussa vartin mittaisella tauolla. Pieni puristus vielä ja se on sitten siinä! Nyt on nimittäin varattu aika parturiin, valokuvaajalle, hankittu valmistujaislakki ja tänään löysin ihanan mekon! Luulin että sitä olisi saanut metsästää oikein urakalla, mutta se vain... löytyi. Tykkään siitä hirveästi! Tässä pientä esimakua mekosta...

...parempia kuvia sitten itse valmistujaisista luvassa! Mulla oli tänään nimittäin aamupäivä vapaata, joten menin siskon kanssa kaupungille shoppailemaan (en edes muista milloin viimeksi olen päässyt shoppailemaan jonkun kanssa!). Oli IHANAA ja jaksoi töissäkin illalla kun sai ajatukset sitä ennen hetkeksi muualle! Kuitenkin, löysin Seppälästä niin naurettavan vaatteen, että se piti pukea päälle ja ottaa kuva.

:-------DD (in case some person who doesn't speak finnish will read this... just telling you, this is the most ridicilous clothe i ever tried on! so absolutely nothing i would normally wear. except the jacket which is mine.)

Kuitenkin... kun tulin töistä kotiin, istahdin alas enkä ole sen koommin noussut. Olen renkuttanut Eminemiä ja 3OH!3:tä ja haaveillut nukkumaaanmenosta. Huomisesta tulee taas tavallansa kiireinen sännätessä papa seitekymppisiin, harkkoihin ja kaverin parikymppisiin. Kaikki sellaisen tunnin ajomatkan päässä toisistaan. Wipii =).

Ullalta vielä lopuksi terveiset!

What the hell has happened??

2011-05-13T12:12:00.000-07:00

Olen 100% varma tehneeni ihan vasta päivityksen Ullan parturireissusta tänne... Nyt sitä kuitenkaan ei ole. Toisesta paikasta siihen linkin kautta menemällä sanotaan, että sitä sivua ei ole olemassa.

Tämän lisäksi blogini taustaksi on muuttunut jokin aavikkokuva WTF? :D

Onks joku hakkeroitunut mun systeemeihin vai mitä tää nyt on :D:D

Ullan hurja muodonmuutos!

2011-05-11T14:00:00.000-07:00

Viimeinkin koitti se päivä, jolloin oli aika viedä Ulla trimmattavaksi, ja eroon ensimmäisestä satsista pentukarvaa.

Huomatkaa tassujen kokoero! Neiti pieneni ainakin puolella!

Komea ote masusta, Ulla olisi mielellään istunut osan trimmausajasta...

Vielä eroon viimeisestä pappakaljusta ja viiksistä...

Lattialle ja pöydälle kerääntyi komea kasa karvaa!

Päivä oli tytölle hyvin jännittävä, mutta kotiin tultua energiaa oli roppakaupalla jäljellä. Ulla ja Stella painoivat menemään ainakin tunnin, ennen kuin rauhoittuivat! Ullan uusin lelu taitaakin olla oma häntä - näyttää siltä, ettei muksu erottanut sitä ennen kaiken sen karvan keskeltä, mutta tänäiltana sitä on jahdattu oikein olan takaa! Ennen lähtöä otin muutaman kuvan Ullasta ja Stellasta, ja pitihän se nyt illalla keskeyttää tyttöjen leikit hetkeksi ja ottaa uudet kuvat. Sitten Ulla pääsi suihkuun ja takaisin pemuamaan Stellan kanssa.

Tässäpä ennen ja jälkeen-kuvat, tein heti muutaman, koska mielestäni ne ovat ihan hulvattomia!

Ulla on ihan kuin eri koira! Mutta käyttäytyi nätistä trimmattavana, ainoastaan etutassut olivat arat ajella, mutta se on kuulemma yleistä koirille. Käytiin Kalajoella suorittamassa operaatio kesätukka, ja siellä pääsin tutustumaan kahteen irlanninsusikoiratyttöön! Olen myyty. Sellainen on haavekoiralistalla top5:ssa, ja näiden neitin tapaaminen oli ihan UPEAA. Vau mitä koiria!

Vielä loppuun terveiset Stellalta!

Makkaraa, viskiä ja huulipunaa

2011-05-03T11:03:00.001-07:00

Mulla oli kerrankin kamera mukana koulussa, joten sain ikuistettua meidän Irlanti-ryhmätyön keittiötunnit... Niinpä ajattelin jakaa fiiliksiä!

Yksi alkuruoan osa oli itsetehty makkara siansuoleen sian- ja naudanlihasta. Osa niistä poksahteli pannulla paistaessa!

Alkuruokaan kuului makkaran kanssa itsetehtyä (äkäistä!) sinappia, ja sitten haudutettua kaalta, lammaspannaria ja minttusmetana.

Pääruoaksi oli naudan sisäpaistia oluessa kylvetettynä, olutkastiketta, perunamuusia ja uunijuureksi. Jälkiruoaksi tehtiin irish coffeet ja viskikakut. Päästiin vähän leikkimään Irkkulipun väreillä tässä:

Ja fiilikseen kuului tietenkin Irlannin tämän vuoden euroviisukappale!

Työssäoppimisen jälkeen opiskelu on taas maistunut :) Huomenna mennäänkin luokan kanssa Turku-Tukholman risteilylle, mikäs tässä ollessa!

Sulkasatoa ja minttu-unelmia

2011-04-20T09:38:00.001-07:00

Koulussa on ollut vähintäänkin levotonta. Mutta niin kai siinä käy, kun porukka pidetään 10 viikkoa erillään ja tungetaan sitten taas samaan huoneeseen tai keittiöön pärjäämään keskenään. On ollut kyllä mukavaa taas armaassa opinahjossa, uus lukujärjestys on ihastuttavan helppo ja armelias!

Työssäoppimisesta Birminghamissa ja Oulussa jäi siitäkin paljon hyvää mielen päälle. Toisessa paikassa tehtiin älyttömän hyvää minttukakkua, jota yritin tarmokkaasti versioida kotona, joskin hieman huterin tuloksin.

Lopputulos oli ihan jees, muttei mitenkään tajuntaaräjäyttävä. Saattaa olla, että yritän jokin päivä uudelleen.

Eilen illalla törmäsin One life, shop it-muotiblogiin, josta silmiin osui hurmaava sulkakaulakoru! En olekaan vähään aikaan ollut näin vietävissä, sillä tänään menin ja ostin itselleni samanlaisen:

Nyt on pääsiäinen tulossa ja tiedossa jos jonkinlaista munariehaa, pitää varmaan huomenna ottaa lepoa että jaksaa taas riehua =). Tänään varasin myös parturiajan - en ole vieläkään päättänyt, leikkaisinko lyhyet hiukset vai en. On tässä onneksi aikaa miettiä vielä!

Ikuisuuskysymyksen äärellä

2011-04-10T13:48:00.000-07:00

Aina kun mä nään kuvan tai videon Adam Lambertista, mun tekee mieli leikata hiukset. Siinä on mies ja maailman hienoin tukka.

Etenki tää. Voi apua :). Miten maltan olla tilaamatta parturiaikaa?

Ja miksi hiukset on ikuisuuskysymys?

Väistyvän talven terveisiä

2011-04-10T03:49:00.001-07:00

Tuntuu että ihan vasta oli syksy ja me poimittiin omenia puusta ja ruusunmarjoja pensaasta. Tuli ihana talvi ja paukkupakkaset, laskettelureissut ja mökkireissut ja kävelyt merenjäällä, kuuden viikon työssäoppiminen Englannissa ja neljän viikon Oulussa. Nyt ne on kaikki ohi, huomenna alkaa taas koulu ja lumetkin sulaa pikkuhiljaa. Kevät on tulossa, mutta ite toivoin että talvi olis voinut jatkua vielä :).

Mulla on viime heinäkuusta asti ollut eräänlainen pidempi novelliprojekti meneillä, mutta sain sen pari päivää sitten valmiiksi. Hassu, ihana tunne. Nyt vois aloittaa jonkun uuden pitkäjänteisemmän projektin, kunpa vain olisi enemmän aikaa harjoitella kirjoittamista. Aika vaan tuntuu juoksevan!

Mää oon monta viikkoa haaveillut että saisin katsoa Täällä Pohjantähden alla-elokuvat, ja eilen aloitin ja tänä aamuna lopetin! Voi jumalauta että olikin hienoja leffoja, pengoin jo kirjat esille ja silittelin jo niiden selkämystä siihen malliin, että taidan seuraavaksi lukea ne.

Pitäs jaksaa duunata tähän blogiin joku ehkä raikkaampi ulkoasu :). Enpä oo tämän vuoden puolella paljoa tähänkään blogiin kyllä kajonnut...

"Just before the shadows...

2011-02-05T12:12:00.000-08:00

...Fall like a leaf in the wind on the ocean
Of blue like your eyes in the twilight theater
With symphonies playing in the world without sound
We're given and denied"

Lyhyesti: joka ikinen päivä matkalla töihin kävelen Symphony Hall-nimisen ison rakennuksen läpi. Ekasta päivästä lähtien tuttu hyrinä soi päässä siinä kohdalla ja vasta parin päivän jälkeen tuli sanat mieleen. Poet of the Fall:n Given and Denied soi nyt päässä joka ikinen aamu ja vielä illalla lähtiessä! Miten voi sanoilla "Symphony Hall" olla sellainen vaikutus ettei ohi voi kulkea ilman että "symphonies playing in the world" pärähtää soimaan pään sisällä? En tosin valita - laulu on mielestäni aivan ihana.

Englantilaista torimeininkiä! Tänään oli nimittäin vapaapäivä joten otin bussin yhteen tuntemattomaan kaupunginosaan, missä piti olla yks haikailemani tatuointimesta. Kahden tunnin etsinnän ja kuudelta ihmiseltä kysymisenkään jälkeen sitä ei löytynyt. Harmitti. Muttei niin huonoa ettei jotain hyvääkin; kysyin yhdestä pubista apua, ja siellä eräässä huoneessa oli vintage-kirpputori, josta mukaan tarttui pari ihanaa muistoa jahdistani liikkeestä-jota-ei-ollutkaan.

£8 maksava ihana taskupeili, mitä koristaa linnut. Oon vähän semmoinen lintuihin viime vuosina hurahtanut joten tätä ei voinut jättää. Erehdyin laskemaan sen hetkeksi pöydälle ja siinä vaiheessa kaksi muuta naista kävi käpelöimässä sitä. Sydän hakkasi kun pelotti että se lähtee jonkun muun mukaan! Onneksi sain sen takaisin, heh.

Vanha nahkainen kirjekuorilaukku, joka oli väreiltään niin herkullinen että tarttui mukaan hintaaan £10. Tämän jälkeen otin uuden bussin ja suuntasin takaisin tutuimmille paikoille, nimittäin keskustaan. Ostin kävelykengät, joista olen jo haaveillut vähän kauemmin. Korkkarisaappailla käveleminen alkoi jo kahden viikon jälkeen väsyttää - täällä nimittäin kävelyä riittää!

Paljetein seeprakuvioidut Converset! Nyt kyllä kelpaa! Löysin myös mielestäni niin ihanan London Timesin mekon, etten voinut sivuttaa sitä millään...

Tää oli vaan jotenkin niin kiva. :) Vielä pari kuvaa yhdestä rakennuksesta, jonka ohi kävelen myös töihin mennessäni;

Nyt alan kahtoon netistä tän päivän Putous-jaksoa :). Eilen tuli kokeiltua yhtä toistakin pubia eri kaupungissa - voinpahan nyt sanoa että olen joskus mennyt yhdelle. (vaikka suomalainen minä huusi taustalla että lisää viinaa ja tättärää kiitos, mutta noh, maassa maan tavalla.)

Maistiaisia Englannista

2011-01-29T06:47:00.000-08:00

Eilen työpäivän jälkeen pääsin kokeilemaan brittipubien hohtoa ensimmäistä kertaa elämässäni - kohteena oli British Oak, joka oli tähän mennessä toiminut mulle vain maamerkkinä siitä, missä kohdin jäädä bussista pois. Kyseinen pubi kun sijaitsee ihan kulman takana, siihen kävelee minuutissa tai puolessa. Mentiin sinne perheen vanhempien (perheeseen siis kuuluu niiden lisäksi kissa, 18 v. poika ja 16 v. tytär) ja heidän neljän ystävän kanssa istuskelemaan. Kuten kuvasta näkee, ulkoa pubi on varsin messevä ja houkutteleva, eikä sisätiloissakaan ollut moittimista.

Nämä kaksi kuvaa from google! En jaksanut ite kävellä ottaan kuvia nyt :D.

Ensimmäinen siideri jonka tilasin oli väriltään kirkkaan oranssi. Kiinnostavaa sinänsä. Ikävä kyllä sen haju oli melko outo ja maku sellainen kuin se olisi seisonut pöydällä pari päivää odottamassa mua. Vaikka elämä on turhan lyhyt tuhlattavaksi huonoon ruokaan ja juomaan, vedin sen kuitenkin hymyillen naamariin. Tuntuipa seuraavat baileysit oikein juhlalta!

Tänään aamulla herättyä lähdin sitten perheen musiikinopettaja-isän kanssa Worcesteriin, jonne ajaa vajaassa tunnissa. Hänellä oli tunteja opetettavana, joten minä suuntasin kaupungille katselemaan. Kävin mm. katedraalissa, joka oli pirun hieno, mutta josta bloggaan myöhemmin jos jaksan. Lounas puolestaan on heti-hehkuttamisen arvoinen. Hetken mielijohteestaa ylitin pienen kadun ja seurasin pientä ihmisjoukkoa deli-kahvilaan, joka mainosti tarjoavansa mestan parhaimmat espressot.

Alakerrassa oli erilaisia tuoreita leipiä mukaan ostettavaksi, hillopurnukoita, leivonnaisia ja juustoja. Kyltti opasti yläkertaan kahvilaan, jossa istutettiinkin pöytään ja annettiin aamiais-, lounas-, juoma- ja teemenut. Hetken selailun jälkeen tilasin vuohenjuustoa tee-savustetuilla punajuurilla ja saksanpähkinähillokkeella, ja näiden kanssa talon tuoretta leipää ja super fruit-nimistä vadelma-mustikkateetä. Tarjoilijat olivat ihania nuoria, ja tilauksen jälkeen hääriminen alkoi.

Ensin pöytään katettiin servetti, haarukka ja veitsi. Kohta tarjoilija toi pienen höyryävän kannun ja teemukin ja kehotti odottamaan kaksi minuuttia ennen kaatamista. Näiden kahden minuutin sisällä juustoannos tuotiin pöytään, minkä perään neljä siivua lämmintä leipää, ja tiedustelujen jälkeen vielä pippurimylly ja pieni kupillinen voita. Jokaiseen pöytään oli katettu punainen tulppaani.

Olin vaikuttunut. Kaikki näytti yksinkertaisuudessaan uskomattoman upealta ja tuoksu oli ihana. En ikinä harrasta tätä ravintoloissa, mutta kaivoin äkkiä kameran laukusta ja räpsäisin kuvan ennen kuin ehdin tulla toisiin ajatuksiin;

Tee oli ihanaa, ja pienestä kannusta siitä riitti kaksi mukillista. Kuvassa vasemmalla näkyy muuten teemenua, joka esitteli 15 erilaista teetä erittäin suloiseen tyyliin. Nahkatuolissa oli leppoisa istua, ja lankkulattia, umpeenmuurattu takka sekä taulut seinällä hymyilyttivät. Yläkerrasta oli hyvä näkymä kadulle. Tarvitseeko enää sanoa että olin ihastunut jo ennen kuin ehdin maistaa ruokia?

Mutta kun kaikki nekin oli älyttömän hyviä! Saksanpähkinähilloke oli ihan päräyttävän upeaa. Leipä pehmeää, muhevaa ja niin hyvää... Söin kaikki neljä siivua juuston ja teen lomassa tyytyväisesti myhisten. Menin alakertaan maksamaan ja ostin samalla paketin samaa super-teetä mukaan.

Kulman takana oli värikäs, houkuttelevan oloinen suklaapuoti, johon astuin sisään. Ostin pieneen rasiaan ihania konvehteja, jotka aion nauttia myöhemmin kiitokseksi siitä, että selvisin ensimmäisen viikon hengissä töissä. On ollut melko uuvuttavaa ja kaikki niin uutta, iltaisin oon mennyt melkein joka päivä yhdeksältä nukkumaan.

Nyt ei muuta kuin vähän rentoutumista ennen elokuviin menemistä. Onneksi viikonloppu on vapaata!

Tammikuun katsaus

2011-01-25T09:30:00.000-08:00

Sanotaanko näin että aika menee huimaa vauhtia! Joulu otti ja viuhahti ohi, tammikuun koulu on käyty ja nyt on alkanyt työssäoppiminen. Oon Englannissa Birminghamissa, mutta siitä joskus toiste, sillä tulin vasta eilen ja matkakommelluksia en jaksa vielä edes ajatella :D

Vähän hirvitti jättää Ulla kuudeksi viikoksi kotia kasvamaan! Kun tuun takas se taitaa olla jo melkoinen mörrimöykky. Tässä joitain kuvia kun yhtenä päivänä Nitan kanssa kuvattiin, ja Ulla halus ehdottomasti mukaan;

Vietin muuten kamalasti aikaa mehustaen ja tehden smoothieta tammikuussa. Siskolta saatu raw food-kirja innoitti kokeilemaan erilaisia mehuja (mm. kurkku-porkkana-persilja-sitruuna) sekä kokeilamaan omia. Lemppariksi nousi porkkana-appelsiini-omena ja ananas-appelsiini kookoksella! Mehustus takuulla jatkuu jahka kotia palataan!

Aamupaloilla oon sitten nauttinut nopeita smoothieta. Tässä esimerkiksi mustikka-boysenmarjasmoothie. Marjojen lisäksi karpalomehua sekä maustamatonta jogurttia, ja ei muuta kuin seos tasaiseksi.

Tässä taas siitä raw food-kirjasta. Vadelmia desi, yksi banaani, 2 dl omenamehua ja volá :) Surauttakaapa smoothien aamujen piristykseksi, voin sanoa että oli mun tammikuun aamujen luksuskohta!

Ja nyt ettei joku luulis että elän terveellisesti, on myönnettävä että ikävä kyllä oon tän kuun aikana vetänyt bisseäkin vaikka kuinka monen eestä, välillä on käynyt mielessä että lopettaisko koko homman. Toisaalta ainakaan vielä ei raski, onhan brittipubit testattava tässä joku päivä...

Birds & Bees!

2010-11-10T21:07:00.000-08:00

En usko että päivä voi mennä huonosti, jos sen aloittaa tällä musiikkivideolla!

Tein aamupalaksi perunarieskoja, ja syötiin tuoretta ananasta! Nyt kouluun...

Hauskaa päivää kaikille =)

Cause you had a bad day...

2010-11-09T12:44:00.000-08:00

Kuva sivulta i can read.

Hieman huono päivä - kotiin vihdoin kymmeneltä tullessa väsytti ja hieman ärsytti, mutta kaksi hölmöä karvakuonoa ja yksi luimisteleva kissa kyllä pelasti kyllä edes palasen illasta.

Kiireinen päivä. Ulkona varpaat paleltui lumen keskellä, vaikka mulla oli villasukatkin. Koulussa oli kaksi koetta ja ne meni yllättävän hyvin. Heti kun pääsin koulusa, ajettiin Nitan kanssa Ouluun kun mulla oli siellä haastattelu työssäoppimista varten. Turha reissu. Jostakin syystä tyyppi, jolle olin jättänyt soittopyynnän oli jostain keksinyt, että olen tarjoilijaopiskelija. Olin väärän ihmisen haastateltavana. Kun keittiömestaria ei voitu edes saada kiinni, teki mieli polkea jalkaa ja manata. No, soitan sitten huomenna hänelle ja toivon parasta. Silti, hukkareissu.

Ulkona on ihanasti lunta ja pakkasta ja toivon että se nyt vain säilyisi alla, mutta kyllä oli hermot kireällä tänään... Kun oltiin lähdössä kotiin, auton käsijarru oli jäätynyt ja meillä meni yli puoli tuntia ennen kuin rakkine saatiin turvallisesti käyntiin ja päästiin matkalle. Olin näytelmäharkoissa kymmentä vaille, kun näytös alkoi tasalta. Olihan se vähän stressaavaa, juu. Ei siinä onneksi ollut sen kummempaa.

Atte poltti koulukirjojaan, kun päätti ettei tarvitse niitä enää.

Aamulla taas normaalia aikaisempi herätys. Pitäisi pestä huomiseksi työvaatteet ja katsella joitain reseptejä, mutta anteeksi en nyt jaksa. Oon ihan puhki.

Sunnuntain lumipeuha

2010-11-07T10:59:00.000-08:00

Koko viikonlopun on satanut lunta, ja aamulla herättyä lähdettiin Stellan ja Ullan kanssa ulos leikkimään ja kuvaamaan. Meno oli hurja ja vasta kun oltiin juostu väsyksiin, maltettiin levähtää. =)

Stella kantoi ulkoaan löytämäänsä roskaa suussa kuin parastakin saalista, ja Ulla yritti parhaansa mukaan saada herkkua itselleen. Ei onnistunut ;).

Leipomuksia vieraille

2010-11-07T01:24:00.000-07:00

Ulla on melkoinen ihmismagneetti. Se on niin lutuinen ja pieni, että jokainen tykkää siitä; veljeni kaveritkin ovat vuorotellen pyörineet lattialla ja leikkineet pennun kanssa. Yhtenä päivänä Nita ja Terhi tulivat myös käymään, joten päätin leipaista muffineja kahvipöytään.

Muffinitaikinaan on ujutettu porkkanaa ja banaania. Kuorrutteen tein ranskankermasta, voista ja tomusokerista. Mentiin taas sillä periaatteella, että mitä kaapissa on, siitä tehdään. Ja hyviä tulikin, vaikka söinkin omani ilman kuorrutetta :).

Toisena päivänä Julia ja tämän koira Tove tulivat kylään. Ulla tuli hyvin toimeen Toven kanssa, kun taas Stella istui sohvalla ja mietti, että milloin tuo vieras tajuaisi lähteä ;). Sinä päivänä tein nopean ja helpon mustikkapain, ihanasta reseptistä, jonka olen äidiltäni oppinut.

Täyte:
½ l mustikoita
1 dl vettä
1 dl sokeria
vajaa ½ dl perunajauhoja

Mittaa täytteen aineet kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee ja kiehahtaa.

Taikina:

250 g voita
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Nypi voi vehnäjauhoihin. Lisää muut aineet ja sekoita taikinaksi. Painele puolet taikinasta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä mustikkakiisseli päälle. Kaulitsi lopusta taikinasta kansi ja levitä piirakan päälle. Paista 200 'C 20-30 minuuttia. Tarjoile kerman/vaniljajäätelön kanssa.

Tove ja Ulla ottivat vähän lepoa leikkimisen jälkeen =). Kummatkin tytöt on muuten Kuva Lenitan lemmikkieläinkilpailussa mukana, katsokaa kuvia ja äänestäkää täältä!

Ruoka ja sen muuttuminen ammatiksi

2010-11-02T12:17:00.000-07:00

(Julian ottama kuva!)

Kello lähenee kymmentä, ja koulukirjat ja monisteet huutavat vieressä, että niihin pitäisi tarttua, niihin pitäisi uppoutua ja käyttää vähän aikaa. Okei, olen vältellyt niitä mallikkaasti koko päivän. Ja koko edellisviikon. Huomenna on koe.

Yleisesti ottaen pidän opiskelusta, mutta voin suoraan sanoa että inhoan läksyjä. Olen äärimmäisen laiska niiden suhteen, enkä yleensä saa aikaan mitään. Useimpiin kokeisiin menen tuurilla tai kymmenen minuutin kertauksella aamulla samalla, kun syön aamupalaa. Sitä paitsi, jos joku kyselee motivaation perään, en ole nähnyt sitä aikoihin.

Koulussa tuijotan tietokoneen näyttöä ja selailen opinnäytetyöhöni liittyviä artikkeleita. Luonnostelen johdantoa, mutta kun teoriaosan pitäisi alkaa, huomaan miettiväni että mitä vittua tähän tulisi kirjoittaa. Aihe tuntui kiinnostavalta ja helpolta aluksi. Nyt tuskailen sen parissa, minkälaista kantaa voin edes ottaa tähän asiaan. Mistä kirjoittaa, kun ei itsekään täysin tiedä?

En oikeasti enää tiedä, miksi lähdin tälle alalle. Mitä ihmettä päässäni liikkui, kun laitoi hakemukset menemään? Mistä sain idean, että minusta voisi tulla ravintolakokki? Ihan oikeasti, en muista. Ensimmäinen vuosi meni kuitenkin opetellessa, mokaillessa, innostuessa. Toisena vuonna syttyi intohimo ja tiedonjano, välivuotena vietän harvinaisen vähän aikaa hellan ääressä. Käytin energiani muihin intohimoihin ja uusiin kokeiluihin. Yllättäen paluu kolmannelle luokalle oli epävarma. Tämä syksy onkin alkanut sellaisena on-off-suhteena ruokaan. Yhtenä päivänä jaksan intoilla vaikka mistä ja vaikka kuinka paljon, toisena mietin mitä perkeleen väliä sillä on, jos en muista ulkoa esimerkkiä sabayonin valmistukseen. Olkoonkin se kuinka helppo tahansa.

Hmm, joitain koulussa ottamiani kuvia alempana;

Muistan kun yksi entinen luokkalaiseni lopetti meidän koulussa, se sanoi että kun on sitä tärkeämpiäkin ammatteja kuin kokkina oleminen. Että kokin työ on itseasiassa turhaa. Itse en ollut samaa mieltä, ja myönnän että vähän loukkaannuin kommentista. Nyt kuitenkin ymmärrän täysin. Vaikka rakastankin ruokaa ja nautin sen kimpussa hääräämistä, välillä toivon olevani jossain muualla. Selaan työssäoppimispaikkoja ja mietin kuinka paljon ruoan kanssa jaksaa hifistellä, ja onko tosiaan sellaiset sanat kuin soufflee, demi-glace, rillette, consomme ja canapé oikeasti tuntemisen arvoisia nimityksiä.

Ja vaikka kuinka ihanaa taide onkin, haluaako ruoan esillepanoa venyttää niin pitkälle, että syntyy vaikutelma kuin Pablo Picasso ja René Redzepi olisivat käyneet saman lautasen kimppuun? Sallittakoon se Nomalle ja kymmenille muille überkivoille rafloille, mutta mun juttu? Eeeh...

Asia on eri sitten kun itse istun pöydässä asiakkaana ja saan nauttia ruoan maun lisäksi sen ulkonäöstä, mutta ehkä ruoka olisikin vain kiva harrastus?

Eli mitä helvettiä mä täällä teen? Kello on jo puoli yksitoista, ja nuo monisteet suorastaan kirkuvat jo huomiota. Voi kunpa mun ei tarvis osata mitään, ei ainakaan nyt. Olisi ihana vain käpertyä nukkumaan.

Puolimielen pauloissa

2010-10-27T04:27:00.000-07:00

Sain eilen Happoradion uuden Puolimieli-cd:n ja oon renkuttanut sitä hyvällä mielellä siitä lähtien, lukenut lyriikoita uppoutunut laulujen fiilikseen. Happoradio on ihana, ja uusia lauluja kuunnellessa siihen jotenkin ihastuu yhä uudestaan ja uudestaan, ja varmuuden vuoksi vielä yhden kerran. Oon muutenkin ihan superloistavalla tuulella. Heräsin tänään aikaisin (8:30) ja oon kirjoitellut, leiponut muffinseja ja leikkinyt koiravauvan sekä isomman koiravauvan kanssa.

Muffinsseista sen verran, että googlettelin huvikseni maidottomia leivonnaisia, ja nämä osuivat ensimmäisenä silmään. Kotona sattui olemaan kaikkea paitsi hasselpähkinöitä, jotka sitten korvasin macadamiapähkinöillä, joten päätin leipasta. Ja hyvää oli! Banaanit antoi tälle ihanan pehmeän ja mehevän maun ja rakenteen :). Suosittelen! Muffinivuokia ei ollut myöskään, joten leikkelin leivinpaperista korvikkeet.

Sitten hieman kuvamatskua mun ja Stellan metsälenkistä, huomatkaa Stellan dalimaisesti kaartuvat viiket, hehe!

Leppoisa syysloman alku

2010-10-25T03:51:00.001-07:00

Syysloma alkoi. Eilen oli mielettömin krapulapäivä aikoihin, ja tänäänkin nukuin kahteentoista. Kuva Lenitalla on tänäkin syksynä Vuoden lemmikki-kilpailu. Me mennään Ullan kanssa keskiviikkona osallistumaan. Noilta sivuilta löytyy muuten Eläinkuvagalleria-linkin alta meidän Stellan vauvakuva! Awww.

Kaupassa oli kerran todella naisellinen päärynä. :3

Kunhan Ulla herää, vois lähteä hakemaan postin, ja vähän virtaa tähän päivään. Viimepäivät on menneet kamalasti kaikenmaailman elintarvikkeiden tuoteselosteita lukiessa, sillä elelen täysin maidottomana (ainakin) jonkin aikaa. Onhan tässä vähän miettimistä että minkä korvaa milläkin ja sitä rataa!

Vauvauutisia!

2010-10-17T00:18:00.000-07:00

Lauantaiaamuna seitsemältä me oltiin takaisin pieneltä Helsingin-reissultamme. Ehdin just kotia syömään aamupalan ja suihkuun, ja sitten piti hypätä taas tien päälle. Tällä kertaa Nurmoon Kennel Cabravokseen, missä meitä odotti pieni vauva valmiina uuteen kotiin :).

Ullan virallinen nimi on Cabravos Ilusion. Tyttö on tummanruskea espanjanvesikoira valkoisin merkein, mutta korvissa on vaaleampaa ruskeaa. Nähtäväksi jää, paljastuuko pentukarvan alta sitten kokonaan vaaleanruskea koira, vai säilyykö tumma väri!

Stella on ottanut vauvan mielenkiinnolla vastaan. Suurimman osan ajasta Stella haluaisi olla Ullan kimpussa ja syynätä uutta tulokasta, mutta on pentu onneksi saanut omaakin aikaa. Wilma-kissa on seurannut kylmän viileästi sivusta, miten kakara pyörii jaloissa ja heittelee kettu-pehmoleluaan.

Tässä muutama kuva kun käytiin Ullan ja Stella kanssa ulkona :). Ylimmäinen kuva on tosin ajomatkalta kotia. Ulla on aivan ihana, herttainen pikku tyttö, joka tuoksuu ihanasti perinteiseltä koiranpennulta. Tähän mennessä Ulla on ollut kamalan rohkea ja ihastuttava, yö nukuttiin rauhassa ja kotimatkakin meni erittäin rauhallisissa tunnelmissa. Välillä leikitään, sitten nukutaan, pissitään, juostaan ihmisten perässä, nukutaan, keskitytään söpöstelyyn, nukutaan, pissitään... :) Ensimmäinen päivä on siis alkanut erittäin hyvissä merkeissä.

Pitempi viikonloppu Helsingissä

2010-10-16T11:17:00.000-07:00

Lady Gaga oli Helsingissä, ja sen näkeminen oli tietenkin ihan must! Liput oli varattu jo aikapäiviä sitten, ja kyllä oli odottamisen arvoinen keikka! Lyhyesti sanottuna se oli tooosi hyvä. Super. Gaga vaihtoi asua monta kertaa, mielenkiintoisia tanssijoita löytyi... Konsertti oli muutenkin enemmän show kuin keikka, siitä löytyi näyteltyjä pätkiä, hienoja lavasteita ja pukuja, videoklippejä ja kaikkea hienoa...

Se oli jotain todella hienoa.

Mukana oli äiskän pikku pokkari, jolla tuli otettua muutama kuva. Enemmän keskityttiin kuitenkin itse Gagaan kuin kameraan, ja kuvat on zoomilla otettuja ja huonolaatuisia, mutta tässä silti joitain fiiliksiä!

Osa näistä näpsäyksistä on mun, osa Nitan ottamia.

Perjantai me sitten hengattiin Helsingissä ja shoppailtiin, kunnes mentiin illalla Q-teatterille katsomaan Täydellinen päivä-näytelmä. Tunnelmat tiivistettynä: sydämenpamppailua, kevyttä nirvanaa, naurua, awww-kohtauksia ja itkun pidättelyä.

Okei, oon sellainen semikova Eero Ritala-fani... Ja rehellisesti sanottuna Eero oli ainoa näyttelijä, joka oli mulle kyseisestä porukasta tutumpi. Joka tapauksessa, pidin näytelmästä todella paljon, se oli ahdistava ja surullinen ja samalla ironisen hauska ja viihdyttävä. Siinä olevat hahmot (Siiri-mummo! aww) oli loistavia ja osasivat herättää tunteet pintaan hyvin. Nautin näytelmästä, mutta jo se tieto, että Eero seisoi parin metrin päässä musta (oltiin eturivissä) sai mut ihan hurmokseen.

Kuvat © Q-teatterin nettisivut

Ei mulla mitään muuta kuin purrr Eero oot ihana. ♥

Maailman seksikkäin salaatti Jamien tapaan

2010-10-11T03:21:00.000-07:00

Jamie Oliver lupaa "Alastoman kokin onnenpäivät"-kirjassaan maailman helpoimman ja seksikkäimmän salaatin reseptin. Mulla meni tovi, (eeh, noin 2-3 vuotta?) ennenkuin päätin kokeilla tätä salaattia. Se olikin erittäin helppo, nopea, ja äärimmäisen kiinnostava. Jos haluat kokeilla tätä, tarvitset;

tuoreita viikunoita
puhvelinmozzarellaa
parmankinkkua
tuoretta basilikaa

6 rkl hyvää oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
suolaa ja vastarouhittua pippuria

Valmistuksesta yksinkertaisesti: tee ristiviillot viikunoihin sen kärjestä paksuimpaan kohtaan asti. Purista viikunoista reunoilta, jotta viilto aukeaa ja sisus tulee esiin. Asettele parmankinkkua ja puhvelinmaozzarellaa viikunoiden viereen, silppua päälle basilikaa. Sekoita kastikkeen ainekset, ja lorauta salaatin päälle ja viikunoiden sisälle. Enjoy :)

Tuoreet viikunat on mulle itselle kohtuullisen uusi tuttavuus, enkä ole päässyt maistelemaan niitä vielä kovin monia kertoja. Pidin kuitenkin tämän ruokaisan salaatin mausta, ja innostuin viikunoista sen verran, että ostin heti toisen satsin.

Tällä hetkellä padassa poriseekin viikunamarmeladia, ja kävin äsken maistamassa keskeneräistä soppaa; oli aivan ihanan makuinen! Vielä ajattelin mennä kauppaan katsastamaan tilanteen, ja jos viikunoita löytyis niin voisin kokeilla viikunapiirakkaa. Näinkö helposti sitä hullaantuu uusiin raaka-aineisiin?

Tässä sapuskassa taas oli kierrättämisen makua: perjantain pizzaillalta jäi möttönen taikinaa, jonka sitten paistoin leiväksi. Pizzaähkyssä kukaan ei tietenkään jaksanut mitään leipäviipaleita syödä, joten leipä kuivui. Sunnuntaina tein ruoaksi sipuliperunoita ja (tätäkin ensimmäistä kertaa elämässäni!) lammasta. Lisukkeeksi uunissa öljyn, valkosipulin ja yrttien kanssa maustunutta tomaattia ja ta-daa; pannulla yrttien kanssa rapsakaksi paistettuja leipäviipaleita! Naminam.

Pakko vielä kerran hehkuttaa ihanaa maanantaitani, joka loppuu kello 11. AAAH. Lounaaksi sai kotona syödä katkarapu-sieni-pastaa äklön kouluruoan sijasta, ja chillata Adam Lambertin soidessa taustalla. Ja koska teemana oli seksikäs salaatti, tunnen velvollisuudekseni myös linkittää seksikkään laulunkin kaupan päälle, heh!

Nyt vaan ootellaan että marmeladi valmistuu, niin voin purkittaa sen. Sitten voiski ehkä chillata rennosti vähän lisää ennenkuin lähtee teatterille :).

10/10/10-päivä :)

2010-10-10T06:46:00.000-07:00

Otin viime viikolla yhdeksi päivää kameran kouluun, ja kuvasin vähän ruokia ja tapahtumia siellä :) Alempana esittelen paria ruokakuvaa!

Mutakakkua & hedelmiä ja ihana metsäsieni-munakasrulla, joista jälkimmäistä kävin itse asiassa itsekin syömässä :). Sienimunakkaat on mun makuun aivan ihania, ja tänään tein kotona herkkusieni-rucola-omeletin ruoaksi! Namnam.

Eläisuojeluyhdistys täällä Raahessa piletti 10 v. synttäreitään, ja minä ja Maria koristeltiin kakkuja perjantaina tapahtumaa varten;

Ylläolevat eläinkakut on mun koristelemia...

...ja nämä loput Marian! Maria teki myös ihanan gluteenittoman kakun, jota en kyllä etsinyt kuvaamaan.

Muutama viikko sitten aloitin Pekkateatterilla yhdessä näytelmässä kuiskaajana, joten aika menee lahjakkaasti opiskellessa & treeneissä. Viimeksi tänään oli siihen liittyen tekemistä, ja huomenna taas näytelmäharkat. Mukavaa on ollut tähän mennessä, tietenkin ottaa vähän aikaa että pääsee itse täysillä mukaan; mulla ei teatterista ole muuta kokemusta kuin yhden vuoden ajalta Jenkeistä.

Ai muuten, joskus melkein 2 vuotta sitten törmäsin kirjakaupassa Michel Rouxin Muna-nimiseen kirjaan, ja olisin halunnut ostaa sen. Hinta oli kuitenkin huikeat 47 euroa, joten jätin hyllyyn...

Unohdin kirjan hetkeksi, olin vaihtarivuodella, tulin Suomeen ja lainasin kirjan kirjastosta. Sen jälkeen Suomalaisessa alkoi kirja-ale, ja tämä kirja oli siellä kahdeksalla eurolla. Arvatkaa keneltä meni jalat alta? Nykyään kirja on siis minun ♥, ja joitain reseptejä on tullut jo kokeiltua. Muunmuassa vanilja-, minttu-, ja suklaajäätelöä (aivan, sain jäätelökoneen ja oon siitä lähtien elänyt jäätelömaniassa), ranskalaista marenkia, hieman erilaisia vohveleita ja tänään testattuja omeletteja. Okei, kirjasta nappasin vain yhden kikan omelettien tekoon, mutta silti! Mainitsemisen arvoinen asia!

Ajattelin tänäiltana kirjoittaa vähän jotain novellisotkua, sillä oon sillä saralla ollut laiska & kiireinen viimeviikkoina... Illalla sitten tulee maailman hoteimman sarjamurhaajan telkkarishow (aivan, Dexter) joten tulen olemaan aika koukussa töllöön siinä vaiheessa...

Ja peeäs, ensi viikosta on tulossa varmaan ihanin pitkiin aikoihin!

Ruokaa ja kirpputorilöytöjä 8)

2010-09-28T11:50:00.000-07:00

Kulutin vähän aikaaa ja kuvasin kaikkea värikästä (tässä päivityksessä enimmäkseen keltainen ja vihreä!), ja viikonlopun jälkeen tsekkasin niin olin kolmena päivänä ottanut 590 kuvaa. Ja nyt on tiistai, eli enemmän on tullut! Mutta vähän harmittaa, mulla olis jotain kivoja kuvia, mutta Blogger edelleen pienentää nämä mun kuvat & ne menee samalla vähän epäselvemmiksi ja osasta tulee astetta pikselisempää! Ääh missä vika... Nooh, jotain kuitenkin.

Tänään tein kotona koulupäivän jälkeen kasvispastaa ja jälkkäriksi minttusokeroitua ananasta :). Tomaatteja kasvaa vieläkin ihan hirveästi, niin niitä piti käyttää pois. Sitkeät mintut kasvaa täysissä voimissaan pakkasesta huolimatta, joten kävin poimimassa niitäkin ja päätin hyödyntää kun vielä voi! Lisäksi vkl tein joitain kivoja kirpparilöytöjä...

Minttusokeroitu ananas

isosta ananaksesta 6 annosta

1 ananas
4 rkl sokeria
kourallinen tuoreita mintunlehtiä
vaniljajätskiä

Kuori ananas, leikkaa kova keskiosa pois ja leikkaa hedelmäliha mahdollisimman ohuiksi siivuiksi pitkittäissuuntaan. Jaa annoskulhoihin. Laita sokerit ja mintunlehdet mortteliin ja pyörittele se tasaiseksi seokseksi, jolloin sokeri on värjäytynyt kokonaan vihreäksi, eikä lehtiä ole enää jäljellä. Ripottele ananaksen päälle ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Tämän pastan kuva ei ehkä ole kaikista mairittelevin, mutta se oli superhyvää. Kotioloissa siitä tulee noin 6 annosta. Koko poppoo söi hyvällä ruokahalulla! Creme bonjour antaa tähän ihanan pehmeän maun.

Kasvispasta

1 paketti spagettia

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
reilu ½ kesäkurpitsa
150 g herkkusieniä
500 g kirsikkatomaatteja
150 g tatti-herkkusieni creme bonjouria
tuoretta rucolaa
mausteita

Keitä pasta ruoan valmistuksen aikana: Hienonna sipuli ja valkosipuli, leikkaa kesäkurpitsa, herkkusieni ja kirsikkatomaatit haluamasi kokoisiksi palaisiksi. Kypsennä kasvikset pannulla rasvan kanssa. Mausta. Sekoita vastavalutetut pastat sekaan, kääntele ja lisää creme bonjour. Sekoita mukaan vielä reilusti tuoretta rucolaa ja tarkista maku. Tarjoile heti! :)

Kävin tosiaan Nitan kanssa kirppiksellä, ja tein sieltä ihanan löydön! Marimekon pieni keltainen olkalaukku! Hyvässä kunnossa muuten, mutta toisessa kulmassa jonkinsortin mustetahra, saa nähdä lähteekö pois. Ei se häiristsevä kuitenkaan ole, sen verran pieni. Hinta oli vaivaiset 5 euroa! Arvatkaa kuka hyppi riemusta löytäessään tämän pikku kaunokaisen!

Samalta kirpputorilta löysin parista eri pöydästä ihania, erilaisia puulusikoita ja -kauhoja. Mukaan lähti kolme, ja tulevaisuudessa aion metsästää vastaavia muualtakin! Suunnitteilla on eräänlainen tauluidea... :)

Sunnuntaiaamu meni muuten tyrnejä poimiessa. On se niin rassaavaa puuhaa, mutta jospa niistä jotain kehittelisi kans. Tyrnijuustokakku on kummitellut mielessä jo vähän aikaa!

Hey Mr. Leto, I love You.

2010-09-27T02:14:00.000-07:00

Yksi kysymys: mies, miksi olet niin ihana?

Jared on jotain sellaista mitä voin katsella ja kuunnella vuodesta toiseen, mutten ikinä kyllästy. Äh, kehrään joka kerta kun osuu tielle.

Ja miksi olen kieli pitkällä kuolaamassa jotain rockarinäyttelijää tähän aikaan päivästä? Hyvä kysymys. Uus jakso alkoi koulussa ja mulla loppuu maanantait kello 11, ihan rentoa. Aattelin nyt lähteä Stellan kanssa lenkille, ulkona on niin ihanan aurinkoinen ilma. Sitten vois lukea yhtä kässäriä ja illalla onkin lisää kivaa tekemistä... Mutta eipä muuta kuin ulos nyt!

Söpöin vaate ikinä??

2010-09-25T11:47:00.000-07:00

Siis awwww mitä söpöilyä?!!

Rentoja haalareita ja miksi kaikki näyttää niin söpöiltä niissä? Miksi minäkin haluan yhdet?!

"One Piecen tarkoittaa leppoisaa ajanviettoa. Hyppää omaan OnePieceén nauttimaan oloasusta, jota tulet rakastamaan äitiäsi enemmän. Oli sitten after-ski, laituritanssit, mökkeily tai rauhallinen sunnuntaiaamun vietto, tämä asu edustaa asennetta – Who cares! --- Herää sunnuntaiaamuna, pukeudu One Piece pukuun ja heittäydy sohvalle katsomaan hyvää elokuvaa. Mikäli hankit suurinta kokoa, saat ehkä edellisenä iltana kaupungista mukaan tuomasi ihanan henkilön mahtumaan samaan pukuun." - Tässä siis osa pukujen mainoksesta. Tutustu ihmetyksiin toki enemmän täällä.

Miksi minä olen ihan myyty? :D

Osaan niin kuvitella itseni tallustelemaan tuollaisessa ultraihanassa puvussa hörppimässä kaakaota talvipakkasella ja ottamassa torkkuja koira kainalossa. Tämä vaate edustaa ihan jotain eri sarjaa kuin eilen hankkimani ulkoilutakki, joka antaa ihan erilaisen fiiliksen ja käskee koppaaamaan koiran kainalon sijasta narun päähän ja tien päälle!

Kakarat ja pelaamisen riemu

2010-09-22T07:29:00.000-07:00

Meillä on kovassa suosiossa jalkapallot, ei väliä ovatko eurooppalaisia vai amerikkalaisia. Pieni kuvakooste kun pikkuveli & Stella pelailee ulkona :).

Kesäkurpitsaa ja muuta muksaa

2010-09-20T10:49:00.000-07:00

Koulussa oli kyllä aika väsyttävä päivä (5 h keittiö ja päälle kuolettavat 3 h teoriaa! ei kuulosta rankalta, mutta kyllä se on!) joten oli ihana tulla kotia ja tehdä jotain rentouttavaa. Ulkona aivan ihana syyssää, kirpeä ja viileä, aurinkoinen ja nätti.

Kannoin puita sisään ja lämmitin leivinuunin, kävin poimimassa kasvihuoneesta kesäkurpitsoja ja lähdin äidin ja Stellan kanssa lenkille. Kaikkialla oli niin nättiä - sumua, keltaisia puita auringonvalossa, ja lenkin lopulla herkullinen kuu taivaalla. Harmitti hitsisti että jäi kamera kotiin, tosin millon sitä lähtisi koiran kanssa lenkille puolen kilon järkkäri kaulassa? Ei kovin usein. Tänään olisi ollut kyllä sen arvoista, mietin että pitäisikö huomiseksi lähteä samaan aikaan kuvaamaan, jos sää on vielä nätti.

Kotia päästyä aloin leipoa heti kesäkurpitsaleipää, leivinuuni oli ehtinyt sopivasti 200 asteeseen kun tultiin kotia. Nyt tuoksuu ihana tuore leipä, ja itsekasvatettuja kesäkurpitsoita maistelinkin ihan sellaisenaan; maku oli kyllä ihan erilainen kuin marketeista ostettuna! Nyt aattelin vähäksi aikaa istahtaa alas ja rentoutua ennen nukkumaan menoa. :)

Kesäkurpitsaleipä

Leivän ohje on Hellapoliisilta, mutta liitän sen tähänkin. Itse vaihdoin aineksia sen mukaan mitä kotona oli, joten pistin ne tuohon sulkeisiin. :) Kuvassa hävisin Hellapoliisille sata-nolla, mutta menkööt!

uunipellillinen (3 pienempää vuokaa)

1/2 l maitoa
50 g hiivaa
1 1/2 tl suolaa
1/2 dl leipäsiirappia (hunajaa)
6 dl vehnäjauhoja
1 pieni kesäkurpitsa raasteena
2 dl vehnänalkioita (kauraleseitä)
50 g sulatettua margariinia
(pinnalle pellavansiemeniä)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, leipäsiirappi, vehnäjauhot, kesäkurpitsa, vehnänalkiot ja sulatettu margariini tai öljy. Sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja levitä tasaiseksi.
Anna kohota. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Tässä Stella tämän viikonlopun metsälenkiltä, jonne tyttö pääsi äiskän ja iskän kanssa, kun muut kuluttivat aikaa Zeppeliinissä... mikä oli kiva reissu sekin!

Stella ja valeraskauden ihmeet

2010-09-18T23:54:00.000-07:00

Stellalla oli tänä kesänä yksi valeraskaus - ja tottakai sillä oli ikiomia vauvoja, erityisesti yksi yli muiden. Iso vinkuva gorillapehmo, joka kulki jokapaikassa, jonka kanssa rakennettiin oma pesä ~~kukkakimppuun~~ koristepensaaseen, ja joka oli lopulta niin likainen kaikesta siitä hellästä hoidosta, että se piti ottaa ja pestä. Gorilla, jonka nimi oli Tahvo, oli tarkassa valvonnassa koko pesun ja kuivumisen ajan... Stella yritti parhaansa mukaan onkia Tahvon pesuvadista, mutta sai sen takaisin vasta kun pentu oli pesty ja kuivattu.

Nyttemmin kun "raskaus" on mennyt ohitse jo aikoja sitten, Tahvo on revitty riekaleiksi. Pää löytyi ruokapaikalta, irrotetut kädet pihalta ja keskiruumis pensaikosta. Rest in peace Stellan ensimmäinen vauva, jossain siellä kaatopaikalla.

Miehen vievä omenapiiras ei vakuuttanut naisia

2010-09-18T06:46:00.001-07:00

Meidän äidin reseptikirjassa on vuosikaudet ollut omenapiirakan resepti, jolla on niinkin hieno nimi kuin "Miehen vievä omenapiiras". Äiti ei kuitenkaan ole kokeillut tätä, joten minä ja Nita päätettiin korjata asia ja kokeilla reseptiä. No, lopputulos oli niinkin mielenkiintoinen, että meille naisille se maistui runsaan jäätelön kanssa, kun taas pikkuveli (ainoa miespuolinen testaaja) innostui piirakasta enemmän ja söi sitä hyvällä ruokahalulla!

Jos joku haluaa kokeilla omia miehenviehätys-taitojaan, niin tässä on resepti kyseiseen hommaan. Itse noudatin ohjetta, ja laitan sen sellaisena, mutta sooloilu voisi olla ihan suositeltava vaihtoehto, etenkin lisätä makunsa mukaan sokeria pohjaan!

Miehen vievä omenapiiras

125 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
1 1/4 dl tuorejuustoa
kardemummaa

4 omenaa
50 g margariinia sulatettuna
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl kanelia
päälle 1 prk ranskankermaa + 2 munaa

Nypi margariini vehnäjauhoihin ja leivinjauheeseen. Sekoita tuorejuusto ja kardemumma. Painele piirakkavuoan pohjalle, anna levätä hetki jääkaapissa. Lohko omenat ja kasta sulatetussa margariinissa. Asettele piirakkavuokaan ja heitä sokerit & kaneli päälle. Sekoita ranskankerma ja munat, kaada päälle ja paista uunissa 175 'C noin 45 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa!

Ketään ei varmaan yllätä, että Stella oli mukana poimimissa omenoita pihapuusta? Avattiin myös aikaisemmin ostamamme likööripullo, joka vetosi nimellään, LOL. Ja hyvää olikin, juotiin sitä hieman ja katsottiin Putousta dvd:ltä :).

Tylsin päivä ja ihanin laulu

2010-09-13T10:45:00.000-07:00

Tylsää, mälsää, ei jaksa tehdä kouluun läksyjä, flunssa, ihan tyhmä ilta.

Tässä on muuten yksi ihanimmista lauluista. Niin täynnä muistoja ja tunnetta ja aina koskettaa. <3

Viikonlopun ihanuudet

2010-09-12T03:48:00.000-07:00

Oma aika, kiireettömyys, rakkaat ihmiset, ruoanlaitto ja huoleton ajanvietto koiran kanssa. Siitä rakentuu täydellinen perusviikonloppu, jos minulta kysytään. Tässä kuvasatoa ynnä muuta toissaviikonlopulta, kun en aikaisemmin ehtinyt näitä päivittelemään. :)

Kaupan hyllyillä on jo hyvän aikaa notkunut kurpitsoita. Kesäkurpitsaa lukuunottamatta tämä kurpitsajuttu on mulle hieman tuntematon, joten ostin hieman sitä ja päätin vääntää kurpitsarisoton! Ohjeena käytin tämän blogin reseptiä, ihan hienoisesti muunnellen vain. Kurpitsa on sen verran mielenkiintoinen juttu, että pitää myöhemmin kokeilla jotain muutakin!

Meillä kasvaa vielä tosi paljon tomaatteja, joten kävin niistä osan poimimassa ja Aten kanssa tehtiin sitten tällaista ihanaa tommaattifocacciaa. Ohje on Jamie Oliverin, kirjasta Jamien keittiössä. Kirja on muutenkin pullollaan ihania reseptejä, mutta tätä päätin ensimmäisenä kokeilla. Harmi vain, että kohta pitää palauttaa tämäkin opus kirjastoon. Suunnitelmissa on kartuttaa omaa Oliver-kirjastoa enemmänkin, ne vaan on ihan hyvän intaisia, että hiljalleen vaan... Siihen asti kirjasto saa palvella muiden osien kassa :). Ohje menee näin yksinkertaisesti selitettynä: (seikkaperäisen leipomistyylin Jamien tapaan löydätte herran kirjoista)

Tomaattifocaccia

50 g tuoretta hiivaa
2 rkl hunajaa
6 dl lämmintä vettä
n. 1 kg vehnäjauhoja
1 rkl suolaa

600 g kirsikkatomaatteja
reilusti extra virgin - oliiviöljyä
1 kunnon kourallinen tuoretta basilikaa
merisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Liota hiiva ja hunaja lämpöiseen veteen. Lisää suola ja jauhot, vaivaa, mätki ja painele taikinaa noin 5 minuutin verran, jotta sitko kehittyy. Leivo taikinasta pyöreä pallo, ja nosta kohotusalustalle. Tee pintaan kaksi syvää viiltoa - nämä edistävät taikinan kohoamista kaksinkertaisesti. Anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa peitettynä noin 40 minuuttia.

Kalttaa tomaatit, eli tee niiden pohjaan hellästi ristiviillot, yritä viiltää vain kuorta, äläkä hedälmälihaa. Pane tomaatit pieninä annoksina kiehuvaan veteen, kunnes näet kuoren halkeilevan hieman. Nosta tomatit kylmään veteen jäähtymään, jotta kypsyminen loppuu. Laita tomaatit kulhoon ja kaada päälle oliiviöljyä ja siirrä syrjään.

Ota taikina, mätki ilmat pihalle ja kauli jauhotetulla pöydällä siitä 2½ cm paksuinen levy. Nosta se leivinpaperilla päällystetylle pellille. Painele taikina pellin muotoiseksi. Kaada päälle tomaatit öljyineen ja ripottele perään basilika.

Painele sormilla taikinaan koloja, jotta se litistyy ja saa oikean muotonsa. Jujuna on, että koloihin tulee paistaessa pieniä oliiviöljyaltaita. Anna kohota taas kaksinkertaiseksi. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Työnnä uuniin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes leipä on kullanruskean rapeaa pinnalta. Tarvittaessa valuta lisää extra virginiä leivän päälle uunista ottamisen jälkeen.

Nyt on myös maissit poimittu. Stella on sen verran hullaantunut maisseihin, että juoksutin sitä niiden perässä hieman! Välillä pitää hupsutella =)! Lopulta Stella sai kiinni niiden lehdistä, mutta pidin huolen että itse maisseihin se ei saa hampaitaan upotettua!

Syyssynttärit saaressa

2010-09-07T13:23:00.000-07:00

Meidän isällä oli tänään synttärit (onnea!) ja niitä mentiin juhlistamaan tämän yhteen lempipaikoista - mökille saareen! Yhdessä hengattiin sitten koko perheen, mukaan lukien Stellan ja miinustaen armeijassa olevan veljen voimin! Kuvissa seikkailee mm. vino horisontti, monia perheeenjäseniäni, Nitan ja Tuomon pirteä lahjapaketti isälle sekä kulhokakku, jota tänään testasin ekaa kertaa. Jotkut varmasti panostaa tällaisenkin ulkoasuun, itse tosin tein hieman ronskilla kädellä ja keskityin enemmän makuun kuin näköön! Sisällä banaani-mustikkatäytettä. Mums mums!

Oli oikein ihana päivä :).

PS. Osaako kukaan neuvoa miten saada kuvat pysymään suurempina? Vaikka valitsen niitä ladatessani kuvakooksi suuren, se pienentää ne tämmöisiksi. Normaalisti nämä kuvat olisi 600 pikseliä leveitä! :O

Minttusuklaakahvia ja iltafiilistelyä

2010-09-03T10:22:00.000-07:00

Illalla teki mieli jotain hyvää ja makeaa, joten tämmöinen tuli tekaistua perjantai-illan jälkkäriksi ahvenfileiden ja siivouksen päälle :)

Minttusuklaakahvi

4 kuppia kahvia
100 g minttusuklaarakeita
vatkattua kermavaahtoa (mausta sokerilla)

Yksinkertaisesti: keitä kahvi, laita heti kattilaan liedelle minttusuklaarakeiden kanssa, sekoita kunnes suklaa sulaa. Annostele kuppeihin, päälle kermavaahtoa ja nauti! Kuten kuvasta näkee, itse koristelin vielä kaakaojauheella ja mintunlehdillä. Yllätys oli melkoinen, kun menin huvikseen tarkistamaan vieläkö meidän kasvimaalla kasvaa minttua - ja siellähän ne terhaakkaasti seisoi pakkasöistä huolimatta! Pitää joku päivä kehitellä jotain, ennen kuin ne kuolee. Ehkä minttusokeroitua ananasta, se on superhelppo ja superherkku jälkkäri kans :)

Sitten ruoasta rakkauteen. Vaikka viime näkemisestä kullan kanssa on vasta yksi kuukausi, ikävä on jo melkoinen. Onneksi aamulla törmättiin ihan tuurilla netissä, niin saatiin juteltua puoli tuntia ennen kuin menin kouluun. Siinä sitten läppäri kulki mukana kun meikkasin, puin ja laitoin hiuksia, messenger auki tietenkin. Kunpa aika menisi nopeaa ja voi kunpa voitaisiin nähdä tänä talvena jo...

Musiikki tosin auttaa tässäkin, pakko jakaa joitakin tämän hetken ihanimpia:

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan" ♥

"You touched my heart you touched my soul.
You changed my life and all my goals
And love is blind and that I knew when
My heart was blinded by you
I've kissed your lips and held your hand
Shared your dreams and shared your bed
I know you well, I know your smell
I've been addicted to you.

"I know your fears and you know mine
We've had our doubts but now we're fine
And I love you, I swear that's true
I cannot live without you.

"And I still hold your hand in mine
In mine when I'm asleep
And I will bare my soul in time
When I'm kneeling at your feet.
Goodbye my lover
Goodbye my friend
You have been the one
You have been the one for me.

I'm so hollow, baby, I'm so hollow."

Jotkut laulut osuu vaan niin omalle kohdalle. Jamesin ääni on niin ihana ja sanat niin kauniit ja omakohtaiset, että on hyvä jos mää en itke joka kerta kun kuulen tämän.

"As long as you're so far away
I'm sending a letter each day

From Sarah with love
She'd got the lover she is dreaming of
She never found the words to say
But I know that today
She's gonna send her letter to you

From Sarah with love
She's gotta know what you are thinking of
'Cause every little now and then
And again and again
I know her heart cries out for you."

Tämä laulu on sanalla sanoen kaunis, ja sen pääpainot tuntuu taas niin henkilökohtaisilta. Hitsit mitä vetistelyä, mutta semmosta se on tämänkin kanssa!

Aikuistumisriitti

2010-09-03T06:07:00.000-07:00

Viime sunnuntaina meillä oli tämän perheen viimeiset rippijuhlat - pikkuveli Atte pääsi ripille. Juhlistaakseen aikuistumistaan tämä ajoi ensimmäiset viiksensä pois. Kutiavaan ihoon laitettiin rasvaa ja sitten painuttiin kirkkoon. Voi tuota miehisyyden määrää!

Ilmeisesti joku toinenkin halusi ikuistaa tilanteen, todisteena kamerakäsi vasemmassa alanurkassa. En yltänyt paikaltani niin ylös ettei se olisi mahtunut kuvaan!

Sisarukset (Nita& minä &Antti) fiilistelevät kirkon pihalla ja odottavat pikkuveljeä.

Itse juhlakalun kanssa!

Täytekakut oli hurjan hyviä mustikka-valkosuklaamousse-kakkuja! Kakkuihin käytettiin tietenkin tämän syksyn mustikoita, ainoastaan koristeluun hankittiin kestävämpiä pensasmustikoita.

Porkkanakakku tällä ohjeella oli tosi ihanaa sekin.

Kinkkuhyrrät leivottiin tällä reseptillä. Täytteenä oli kinkku-fetaa ja ananas-auraa!

Näiden lisäksi Nita leipoi juhliin viinimarjamuffineja, me tehtiin pieniä lohiruiskukkoja ja semmoista, mutta kaikesta ei tullut kuvaa otettua :). Mahtava päivä!

Kenkäunelmia ja tietokoneongelmia

2010-08-31T08:17:00.000-07:00

Viime viikkoina mulla on pää meinannut räjähtää, sillä oman läppärin virtajohto on ollut kateissa. Korvikkeena on ollut toisen koneen virtajohto, joka toimii miten kuten, mutta tänään lakkasi toimimasta kokonaan. (kone ei käynnisty, tämä johto ei lataa ollenkaan) Niinpä mulla on koneella kaikki kuvat & kuvanmuokkausohjelma & keskeneräinen novellini, enkä pääse mitään näistä tekemään! Harmittaa tosi paljon. Siellä oli paljon blogiin otettuja kuvia valmiina, enkä voi muualla pienentää & muokata kuvia kuin omalla koneellani... Äärrrhh...

Kuitenkin - kenkiin.
Mää oon ihaillut näitä kenkiä nyt ainakin kaksi kuukautta! Ja käynyt sovittamassa (köh) viisi kertaa! Ne on niin ihanan pehmeät jalassa, aivan ihanat kävellä ja tykkään ihan hulluna miltä ne näyttää! Ikävä kyllä kaunokaisilla on hintaa 270 euroa, eikä pienesti velkaantunut opiskelija voi rahoittaa moista kenkäunelmaa, höh.

Sen olen luvannut, että sitten kun olen iso ja mulla on rahaa, ja jos vielä tykkään näistä niin hankin ne! Tietenkin sillä ehdolla että niitä vielä löytyy jostain! Täältä voi tutustua näihin sekä moniin muihin Tero Palmrothin ihaniin kenkiin!

Tappajakissan saldoa

2010-08-28T00:56:00.000-07:00

Okei, pakko myöntää että meidän kissa on varsinainen pahis. Se on tämän syksyn aikana hionut tappajavietin huippuunsa. Sisälle ja portaille on kiikutettu lukemattomia hiiriä ja päästäisiä, eräätkin oikeasti rotan kokoisia! Hui mitä mutaatiohiiriä, hrr. Meillä on takapihalla pieni suihkulähde kukkapenkkien keskellä, ja siitä on tullut teloitettujen hiirten hautausmaa. Wilma on raahannut sinne nyt kaikkiaan 17 hiirtä, tappanut ja kantanut veteen kellumaan. Näistä on pidetty lukua, koska pienen vesialtaan siivoaminen ruumiista on huomattavasti ällöttävämpää kuin portailta metsään nakkaaminen.

Ihan äskettäin Wilma kuitenkin toi syksyn parhaan saaliin - nimittäin pienen lepakon!

Siitä oli ihan pakko ottaa kuvia, näitä kavereita kun ei kovin usein näe. Muistan aiemmilta vuosilta vain kolme kappaletta, joihin olen täällä kotona törmännyt. Ne on yllättävän suloisia pieniä karvakasoja!

Katsokaa näitä pieniä varpaita!

Eläinlääkärin paras neuvo

2010-08-25T10:11:00.000-07:00

Tänään meillä olikin visiitti eläinlääkärin luokse. Stella on oireillut noin kuukauden verran tiputtamalla karvaa ihan mahdottomasti - talon lattiat saa mopata/imuroida kaksi kertaa päivässä! Lattiaa peittää irtokarvat ja karvatupot, sillä alusvillaa on alkanut lähteä ihan röykkiöittäin pois, ihan yllättäen. Taistelua karvoja vastaan on käyty harjoilla (tänäänkin harjasin reilun sylillisen karvaa, pelkästään pepusta ja mahasta!) ja villilohiöljyllä, nyt oli aika vetää eläinlääkärikortti hiasta.

Tulos: terve iho, ruokahalu & juominen kohdillaan, iho ei kutia, elimistö toiminut ihan normaalisti, aktiivisuus ok. Nähtävästi syy on siinä mitä itsekin ollaan epäilty, Stellan karvanlähtö ei selity fyysisellä vaivalla vaan psyykisellä. Reilu kuukausi sitten meidän koirakatraasta nukkui pois kaksi, ja Stella jäi vaille laumaa, jonka kanssa on elänyt koko lyhyen ikänsä. Eläinlääkärin neuvo kuului näin: teidän kannattaisi hankkia toinen koira. Resepti on siis koirakaveri, aika sekä kokeilumielessä pussillinen terveelliseksi tutkittua kuivamuonaa ruokavalion toiseksi puoleksi.

Tämä neuvo antaakin mulle hyvän tilaisuuden kertoa yhden iloisen uutisen. Meille todellakin on tulossa uusi koiravauva, (tämä siis oli jo suunnitteilla & pentu varattu jo ennen eläinlääkärin reseptiä ;)) espanjanvesikoiratyttö! Pentue syntyi viime viikonloppuna, ja kolmen viikon kuluttua mennään ensimmäistä kertaa tapaamaan kasvattajaa ja koiria henkilökohtaisesti. Kyllä meillä oli ennen pentujen syntymää jo jännät paikat, odoteltiin että montako narttua on syntymässä, me kun haluttiin lisää naisvahvistusta tähän perheeseen. Onneksi niin onnellisesti kävi että typyjä syntyi juuri sopivasti, olimme tyttöjonossa kolmansia ja kolmehan niitä syntyikin! Tämä on siis kyseinen kenneli, Kennel Cabravos, ja pentujen vanhemmat löytyvätkin 'suunnitelmissa olevat pentueet'-linkin alta.

Voi tätä ihanaa koiravauvakuumetta! Jännitystä ja odotusta sekä nimipohdintaa on rutkasti tiedossa seuraaville parille kuukaudelle...

Huhhuh! Kaikkea jännää ja ihanaa tässä onkin jo ehtinyt opiskelun ohella tapahtua. Meillä oli Stellan kanssa pitkä päivä tänään, eläinlääkärillä käyntiä ja mattopesulassakin hengattiin hyvä tovi. Kotona sitten trimmattiin vielä korvia ja tassuja, rohkein amatööritrimmaajan ottein! Meillä kasvoi tänä kesänä ensimmäistä kertaa maissintähkiä, ja no, lellipentu Stella saikin sadon ensimmäisen itselleen jyrsittäväksi. Hyvää näytti olevan, kokonaan syötiin!

Viinimarjojen metsästys

2010-08-21T11:45:00.000-07:00

Illat kylmenee, ja muutamana viime yönä on ollut reilu aste pakkasta. Ulkona on päivisin ihana olla, kun on niin raikas ja lämmin ilma. Aamut ovat sitten toista maata - jalat meinaavat jäätyä auton nahkapenkkiin, kun sukkahousuja ei vielä ole viitsinyt laittaa hameen alle. Kylmäksi tiivistyvät säät ajoivat meidät poimimaan marjat pihamaalta. Siellä sitten oltiin minä, vanhemmat, veli ja koira, kyykkimässä kirpeän illan viileydessä marjapensaiden katveessa.

Meidän Stella on siitäkin ihana koira, että se ei ainoastaan ola seurassa kun poimitaan marjoja, vaan syö niitä itsekin reippaaseen tahtiin. Stellaan uppoaa viinimarjatkin, mutta karviaiset on tytön herkkua. Oma vaatekertani muodostui isoveljen lätsästä, äidin takista ja isän kumisaappaista, jollakin oli pysyttävänä lämpimänä ja suojauduttava kesän viimeisiltä sääskiltä! Huivi oli sentään omani!

Seuraavassa kuvasarjassa Stella näyttää kuinka karviaisia etsitään ja syödään pelottomasti piikeistä huolimatta!

Vitamiinitankkauksen jälkeen jaksaa taas juosta ja leikkiä!

Marjoja tuli poimittua nyt noin kymmenisen litraa. Vielä on pensaat pullollaan punaviinimarjoja, valkoiset poimittiin jo, ja ikävä kyllä mustaviinimarjoja ei kasva pakasteeseen asti, sen verran vähän ne pensaat tuottaa. Harmi, ne kun on mun lemppareita. Näistä marjoista pitää varmaan leipoa jotain piakkoin!

Heipä hei!

2010-08-20T10:34:00.000-07:00

Noniin, ajattelin noin viikon harkinnan jälkeen aloittaa bloggailun! Aikaisemmin elämässäni mulla on ollut sarjisblogi & ruokablogi, mutta molemmat jäi kun vietin vaihtarivuotta Jenkeissä. Nyt sitten ajattelin palata touhun ääreen, tällaisella sekaisella blogilla ylipäätänsä elämästä. Sekaista soppaa kaikesta mahdollisesta siis tiedossa!

Ja kuka täällä oikein kirjoittelee? No, mun nimi on Tiina, ja opiskelen ravintola-alaa viimeistä vuotta. Yksinkertaisesti rakastan seuraavia asioita: taide, matkustaminen, koirat, valokuvaus, ruoanlaitto, kirjallisuus ja kirjoittaminen, sekä vaatteet & pukeutuminen. Voitte olettaa kyseisten teemojen pyörivän täällä tuon tuostakin.

Yksi henkilö lienee jo tässä vaiheessa tarvitsevan esittelyn: meidän 2 vuotias berninpaimentyttö Stella, joka ihan satavarmana tulee esiintymään täällä blogissa useamman kerran! Kaikki muu tarvittava tulee eteen sitten bloginkin edetessä. :)