Lempimusiikki päälle ja tavarat sotkuisesta kaapista alas. Kuusikymmentä raivokasta ja muistojentäytteistä minuuttia sitkeää tavaroista luopumista ja uudelleenjärjestystä. Kun olo oli keveämpi suuntasin alakertaan, leikkasin itselleni siivun tätä niin lohduttavan ja tuhdin näköistä kakkua, istuin tietokoneen ääreen ja annoin yhden kannustavimmista biiseistä soljua korviini.
Kakku oli juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin. Makunystyrät vei mielen hetkeksi takaisin Amerikkaan. Bake it. Taste it. Love it.
Sen lisäksi Aftermath on sanomaltaan niin kaunis ja kannustava, että olo parani väkisinkin. Nyt pitäisi saada vain jostain väsymystä, niin voisi nukahtaa.
Just remember you are not alone in the aftermath.
